torstaina, kesäkuuta 15, 2006

Dafne (introduktsiooni)

Immi pötkötti tiessä mahallaan.
Kärkäs oli puuha tien.
Mieskohina vaimensi taivaan ruudun,
sulaa mettä sylkivät pannupuut.

Dafne, herpaa kasku.
Dafne, on liian iso tuo lasku.
Suo karmea susi sitä kurkkua puremaan.
Purkki sinne, tänne
saa parun ulos,
kiukun virren ylös.

Semminki tahtoi naimisiin.
Käsillä seisoi avaruus ja kohme
riitti pääksyttä etäämään veet.
Niin säästyi trombilt' kuka, ties.
Häissä olis koko porukka.

Riemastuuko pappa,
kysyy Dafne koltussaan.
Pariton, köyky,
upea nuolipannas kiemurtelee
messunappi häikii kulmasta,
kalvosin rupeaa.
On pappa vainaa ennen talvea.
Kukertaa kaisen seinä ankeana.

Sinäpähän temmot mitä liet.
Karhu maistaa karvaan.
Joutuu syyniin partasuulas,
ruotii rööri,
antaa atomin ja pikkuisen kukkasetin.
Kyhnyyttävä uropulu
nakkelee pyhää piknikvilttiä.
Äityy sekomelsko
summeri on seis.

Tuumat taitaa olla loppu,
tiskin alta vasikoita.
Kärttämällä viulunkielellä
paperissa parsintaa.
Presiis,
nauraa Dame
sun kuparissas lie vika purppuraa
kaihosaumassa liika meluaa.
On puun alla henki vaikeaa,
se maksainen massa mataa
ja mun keuhkot leikkaa dobin ylös,
annan ylen ja verkoss' on kade made.
Sussia Jaappani ja madeiraa Madeira.
Kiekoss' on tulevaisuus
ja nurkassa narina.

1 kommentti:

Outi-Illuusia Parviainen kirjoitti...

Ei välttämättä paha vaihtoehto. Ainakaan jos kiekossa on tulevaisuus.