Helsinki-satu 15: Keskustassa myöhään illalla

Ihmiset, menkää pois.
Makaan kissana villalla
vallalla katseinen omena
olen kodaton
olen olen pilkullinen.
Kenessäkään ei ole raitaa,
mereltä tulee inha seuraaja
ruskea paita, harmaat housut
epätoivoinen katse,
onko hän hullu?
Pakenen Bulevardia pitkin
ja ihmettelen, miksi edes tulin
tänne risteyksiin, joissa kiinteä
epätoivon ja vimman sekoittama
himo ja villeys tekevät tuttuutta toisiinsa.
Bulevardi on vihreä
askelet generoivat lisää hikeä selän uraan
ruskeapaitainen seuraa, kadotan hänet Annalla
valkoinen asu, punainen huivi
epätoivoinen katse,
olenko hullu?
Olen kodaton
olen olen raidallinen.
Seuraan inhaa kotaa
nukkumaan sohvalle
ja annan lakanoiden puristua sohvatyynyjen väliin.
Hikeni väijyy terävien ryppyjen laskoksissa.

Helsinki-satu 16: Kina Pietarilla

Mileus heittää minua keisarinnöyhdällä.
Olen kapinassa.
Olen koukussa,
kinasteleva, harmaannun kai aikaisin
järkytän nyppimällä päivällispöydässä
lamppu käy pois ja päältä
lentoaseman ihmishihnaa matkien
olen kyvytön tasaiseen konerytmiin
lauon suustani keittiövälineet
niin että ne loiskuttavat saippuaveden
hameen etumukselle pilkkuina

Nyt tämän kerran ota kiinni
leukaluistasi, väännä ne auki
ja puhu

Takanurkan puupajaan menee asiakas,
pajan paku ajaa pihaan takaperin.
Rento ja juro liikuksivat pihan poikki
viileänä pysyttelevä, tumma perhe
mansikkalapsineen lähtee aamuisin tila-autolla.
Kaikki käy niin kuin ennenkin,
ja kissa pudottautuu päiväuneen
jossa mansikasta tulee hiirenlämpöinen
lehti puhkeaa kukkimaan kesäkuussa
vihreä sanoo: Olen keltainen
ja sovinto on samanlainen kuin kaksi eripituista
hölkkääjää Hernesaaren kärjessä tuulen hiostamina