Siirappiseinä

Väri tukasta valuu alas kohti karvan päätä
leikkaavan saksen jylinä
valuttaa siirappia, talon rappaus, ja seinälle on
keskipäivään mennessä kasvanut kaavio
Yläreunassa on ohut juova,
päänahasta ulospäin kurottautunut vaalea alue,
ja hitaasti se muuttuu kovaksi,
piparkakkutalojen liimana se siimaantuu kuin peruukin hius
kiiltävä kuva hiekkasaven päällä
Toisen kerroksen kohdalla verkosto on laaja
siirapin sukupuu
polvet painuvat alemmas kuin pakeneva otsaraja
suisto jakaa rappauksen saariksi
alapuolella ikkuna, jonka takana on kampauspeili
ensimmäinen kerros: se muuttuu kiteiksi,
jokaisessa pieni laajakuva ulkomaailmasta
valuma on jo leveä ja saavuttaa pihan reunan
Kivijalassa se repeää koviksi palasiksi
ja putoilee pyörätelineen päälle
sulaakseen seuraavassa sateessa

Tähdissä

Tähdissä vilkkuu kemia ja kaaos,
suoneni puhaltavat verkoistaan hämärää tyhjää
taivaanvuohien ja hevosten tähtikuvioon.
Pilkullisten laikkujen loisteessa
hehkuvat posket
ja kääntää muisto kylkeään
kuin pihvi.
Lanka
täältä tähdelle
on pitkä,
monta syltä katkottuja taivaanrisuja.