Pieni sota on kaunis

Kirkonkello kiertää salviaa,
muurit hakkaa pohjasta äänen PANG, PANG, PANG, PANG,
suullaan virtoo pastori, karkaistu viuli sammen päällä
ja muurit hakkaa, räimää PANG, PANG, PANG, PANG,
itsen vie parkaisten muurilta pohja putoaa
Närkkä, nälkä, paksu paate,
erheen kerjuu passion vetinen muistiääni
silmäten harja vipaten polvet äristen se hakkaa
PANG, PANG, PANG, PANG,
ahnas kärjetön siilo
PANG, PANG,
miekkaläntä keskipako ottaa alleen punamunan,
kultamunan,
ahkion,
taisteluratsun karatessa Kiina myllertää,
paukkuu viinan katku jurpojen aukileista ja kähisee
etummainen hampaat huohottaen,
tiivistäkää,
ottakaa tuo nupu ja se toinenkin sahatkaa,
HAI-HAI! Viirimme virkoaa!
Nukahtelee parilkiset paikanemännöimät,
susi pihahtaa leikin ja takku aukeaa
täsmänä vajoaa huulilta HAI! tuonne otsan lokaan
Kylmäksikö särki nähdyn vinkin tästä
ohjaimen kasvupaikkaan
Suo viiru kisu
nai koski, nai Liisa
tulo dafnesaarelle sua tyydyttää
parkkiset rakeet sarpovat kähäräksi
mustasi elkeet
otsikkosi rivit tuittuna kulmassa

Salviaan koskee, pakolla vielä kilometri
Heis maassa,
saaduksi merkitty katospakkaus
Painu, ruoho
Painu, koska tuolta viroaa se tuusen
Tuolta viroaa se taas, parkuu
Maista karvasi
Maista
PANG!
PANG!
PANG!

Muusia

Tehkää vastedes mitä tahdotte,
muusia.
Miehen kukka pudottaa upeaksi
sahti valaa viirun poskipieleen,
naura, väänny spushampan takiasi
tummetessa kalahtaa raidan nokka

Man Go

Kerkeää, kerkeää
silakoita
oppimiehellä kiitollinen karkukoira
kauppanen on auki vielä tovinpienen

Sysi
karkoo suur-raamit, uupenee vuollut
kiikut
hartaat veikkoset äityvät lepoteelle,
sumuinen tanhunsa kääntyy kujalla ylöstaas.
Vietynä on poispois paksu hurja, kun herään
sangatonna virpuu nenälasi herran olkapäällä
sumu on suu
on sumu suu,
leukajuuresta nousee kinanpunainen äännähdys,
soitamme hetken,
pikkuisen tuokion ionit ja kvarkkelit tappelevat
tahmassa tyyten eespäin suot
Kuni ottais eestä multa tuon,
se rimpuaa, riippu paimentaa
kumpuaa lihoista hulppea kuumalainen
tueton Messer,
kärjetön vieteri,
rintapieleni kastunut väri.

Dafne ja Iloiset Siskot

Käytävällä puhuu täysi puu,
avohaava kurluttaa kaipuu
Näistä karmeet kupeksuu öin
latoo kokeet ja mittaa rapuihon.
On siskot kylässä, Dafne analyzoi.
Siskot kerkeää, ne vuoreen viittilöi.
Sai hurma työn jo piikin kasvoon
kuti ressi kiireen kalvoon
ai, mä ihminen oon.

Jatta aalloilla

Kiikku löys taikasauvan, ja suu lausui kiitoksen.
"Masto keinuu, heiluu myös kansi ja lekkeri.
Saisitko suustasi ulos kehauksen."
Nyt viisas jäljen mainingit mielens päällä pysyttää.
Ei kohdin kehtaa neito sirpakkeita pinoon
ja apo, Aura, kuus ja nies ja harmaa viinu ja tuntu ja kuru polvien
– Siellä siivu vain ensinnästä jäänyt on.
On kartonki jo tässä tunteeton.

(Dafnen nimikirjoitus)

Dafne ja Pillike

Kivettynyt sys-sahram kusvannainen nouskohos
laatikottain katupölinän rakosesta ja kaikusi:
Siinä harsi, siinä parsi.
Kysyy sun reseptisi.
Pillike nuohoaa kotvan posken kuvetta,
kyljen luilta hahluaa ylöspäin mietos
hipsien
Mieti tätä, Dafne
summaa kerto ja pieni väsäluut

Dafne (introduktsiooni)

Immi pötkötti tiessä mahallaan.
Kärkäs oli puuha tien.
Mieskohina vaimensi taivaan ruudun,
sulaa mettä sylkivät pannupuut.

Dafne, herpaa kasku.
Dafne, on liian iso tuo lasku.
Suo karmea susi sitä kurkkua puremaan.
Purkki sinne, tänne
saa parun ulos,
kiukun virren ylös.

Semminki tahtoi naimisiin.
Käsillä seisoi avaruus ja kohme
riitti pääksyttä etäämään veet.
Niin säästyi trombilt' kuka, ties.
Häissä olis koko porukka.

Riemastuuko pappa,
kysyy Dafne koltussaan.
Pariton, köyky,
upea nuolipannas kiemurtelee
messunappi häikii kulmasta,
kalvosin rupeaa.
On pappa vainaa ennen talvea.
Kukertaa kaisen seinä ankeana.

Sinäpähän temmot mitä liet.
Karhu maistaa karvaan.
Joutuu syyniin partasuulas,
ruotii rööri,
antaa atomin ja pikkuisen kukkasetin.
Kyhnyyttävä uropulu
nakkelee pyhää piknikvilttiä.
Äityy sekomelsko
summeri on seis.

Tuumat taitaa olla loppu,
tiskin alta vasikoita.
Kärttämällä viulunkielellä
paperissa parsintaa.
Presiis,
nauraa Dame
sun kuparissas lie vika purppuraa
kaihosaumassa liika meluaa.
On puun alla henki vaikeaa,
se maksainen massa mataa
ja mun keuhkot leikkaa dobin ylös,
annan ylen ja verkoss' on kade made.
Sussia Jaappani ja madeiraa Madeira.
Kiekoss' on tulevaisuus
ja nurkassa narina.

Suo rustaa muiskuja mudassa
Tuupertuu kylän väsynyt
Mustaa sataa passien taivalta
ja kytköistä sinu kellastuu

Heispuu

Leiskuu pyyt ja annoo akanat,
kun käy tori meitiä laitumille,
heill' on tovi pyyttä ja ainias ypästä
pohjepalan sysää lihas tosi komia
väistä en kun kastelen
mä harmaan tovin tosia,
se heis, se vois kenkijuhlaan kosia
ja mittar-mato viisittäin
kun piiloo, näkyy metrittäin
on yhden aikas pitkä olan päältä maahan
ja verkon jos kudot on sillat voinut
sääri katkoo tuohon, tähän
mä, mä se jään ja sä sä säädät säät ja päät
käännä,
vielä vettä ja vermettä
usu, usu, pure ja korsku petteri suur'

Nasta vieras, alpo ryöhkeä

Aapa paku pysähtyi tontille.
Kahahti orat ja piikki kumin lihaan
tuhautti fillarin seisoksiin.
Narahti maali
köykäsi myreänaamainen uro:
No niin, tytjäke.
Pannaanpas Pillit Pussiin,
eikö niin.
Pannaan pillit sinne pussiin.

Laita itse.
Kakluuni sauvoo pihan vartta poispäin,
tori nahistuu,
omppu kallistuu mätänä vinoon.
Kaiketi on vähän,
milloinkas on paljon.
Viiriäisen oli ne omat taikka kuutiaisen
puut viheriöivät jo sataa.

Suodatus

Venttiili mätänee.
Pärjääkö tallissa konna-humma,
kysyy partaleuka.
Nähdään, vastaa koi.
Näkee pesuliuos
minkä ei trasselilla saa
Kutiaa
Nuhea klokku piimää Nelostietä
Unsean loukun pistän viedyksi,
ja maito hönkii.

Pasma tökkii.
Juon tilkan.
Juurna huhmii raidat selkään
kivi imee kumipohjat
joki kaukenee
vien maiseman.

Haluan Ouluun

Hehtopitsa
leipäläpi
Karsastaa tyrsän tytön siivet
Korsika ja Vennamo tärskyt ja yltö
Niemimaat, kurkkijat, lämpiöt ja pöly
Kaivelee vanhat, päästyy pöty
Älkää vaimetko, lopettakaa teko,
lopettakaa laajenevat heittovarjot
korvienne nipuista kiroavat tarut
heikoksi tekee
maattuna nielee
kiellä en

Jatta Ilja retkellä

Muussaa kyreenin kukat punavanan tiileen.
Roussureitti
sun jalka mun

Kupolina työntää mellakka
nurminen kukkula
päätään läpi taivaan pientareen.

Nuppu kirpaa kerrallaan
uudelleen veteen
Kukinnosta saa viivan
kaita tekee lohtua vallomerellisen,
soutua nielee illan nahkea linja
Ilja liekin loimeaa,
Jatta suukottaa tulijaa

(1.6.2006)

Kuparin läpi vapa kunnes tuo maakari
tunteen kellon saunan
Säädä visu anna kilo toista viemäri
Nuutuu iho mainen kosto
Paketti jää ja merenkilo
Juopa nurmen yli