Kerkeää, kerkeää
silakoita
oppimiehellä kiitollinen karkukoira
kauppanen on auki vielä tovinpienen
Sysi
karkoo suur-raamit, uupenee vuollut
kiikut
hartaat veikkoset äityvät lepoteelle,
sumuinen tanhunsa kääntyy kujalla ylöstaas.
Vietynä on poispois paksu hurja, kun herään
sangatonna virpuu nenälasi herran olkapäällä
sumu on suu
on sumu suu,
leukajuuresta nousee kinanpunainen äännähdys,
soitamme hetken,
pikkuisen tuokion ionit ja kvarkkelit tappelevat
tahmassa tyyten eespäin suot
Kuni ottais eestä multa tuon,
se rimpuaa, riippu paimentaa
kumpuaa lihoista hulppea kuumalainen
tueton Messer,
kärjetön vieteri,
rintapieleni kastunut väri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti