Kuljin yliopiston roskakatoksen ohi,
hänestä tuli tarjotin,
pulkka.
Mietelmä paisui heinäpaalin kokoon minuutissa
sinä aikana ehdin nähdä riippulukon,
ritiläovet,
paperikeräimeen salvatun miehen.
Yliopistolla tuuli vääntelehtii,
niistäjät sutivat aulassa
lehti pyörittää tietoa ja seisovaa ilmaa
kriitikko juoksee ja kokki liukastuu kahvion heiluriovella.
Kulje paljastamatta itseäsi,
niele paperi, jolla kutitat salaisella himolla opponenttia.
Maassa varistuvat jo pysähtyneet männyn hiput.
Sydämeltään tiili
ahtautuu ulos arkkitehdin seinästä
soi Hector
sadat leikkivät matkalla kioskille ja salaatille
on talvi ja pakkanen kirskuttaa hampaitamme,
emme välitä: on yhteishenki ja Jallua
kaappaamme mielivalloin käsikynkän jostain läheltä
hanki vetää lämpimät kehomme luokseen
yht'äkkiä meitä on enää kaksi
me suutelemme ja hänen poskessaan oleva hymykuoppa muuttuu
islantilähteeksi,
hän seuraa minua vessan ovelle ja kuuntelee
valot kiusaavat ja häikäisee
kurjella nostettiin ihan äsken viereiseen koppiin diabeetikko
Olemme zoossa, kainous väistyy hiljaa
katsomme välillä niittivöitä ja keikkupeppuja
ja oluemme ovat kitkerät
Takkini hymyilee, kun askel pideten olemme juoksuvauhdissa
tähdetkään eivät ehdi huomata meitä,
nenän matalimmasta kohdasta naputtaa väsymys,
se on lumihiutale, korko, tupakan hajun rulla
ja sitten minä nukahdan
hangen pituuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti