Helsinki-satu 14: Likinäköisen sentimentaalinen hetki

Kerro, missä on julki
missä on kerrostalo,
joka juoksee väliämme
postimies
poltettu lähetti

Onko väärin sanoa nyt,
että rakastan sua
kukkurainen sisäpihan yläseinä
viskoo rappahiutaleita
hiusrajaan kertyy jää

Hiekkapyryssä purjevene
akseliltaan epäsuorassa
likennevalon ukkeli hihittää
kappale seepraa makaa maassa
yli kävellen pääsee
aamupäivään, joka noustessani
laittoi päähän pahvilaatikon
köytti selkään kansion

Helsinki-satu 13: Skatta-kävely

Etänä voi kuljeskella missä vain.

Laskun kirjoittaminen,
sanoo Aleksanterinkadulla lentävä työläinen
on kivaa
kuvaa sitä tunnetta
kun auto ajaa ylitsesi tulevaisuudessa

Skatta ynähtää eikä reagoi
Lemminkäinen räkii
narskuvaa katukiveä niin,
että illalla se on levinnyt hiusrajaan
korvaan
kuulen yhä äänen ja haistan takin
joka on varmaan nuhrannut lehmää
samalla, kun moottoripursi ampaisee ohi
hana osoittaa rantaan ja väylä on missä-vain
yksinpenkit nojaavat katumukseen
siili jää tohveliin
suuni jää auki, odotan seuraavaa sanaa
sinne menee patonki
maan hohka on jäänyt siitä,
kun pohjoisraja nyykähti nukuksiin näille main
hiusrajaan ylettyy punainen auringonvalon valta.

Helsinki-satu 12: Turhamainen rahti Kampista

Kurkulla painaa nikotiinipurukumi.
Kiikkerä kamelikuormani lipuu
Mannerheimin valtavirtaa
hi – das
liukuu, ei putoa,
huojuu, ei kaadu

Erottajalla joku antaa myötäisen katseen.
Pikku-Roballa kuorma nytkähtää.
Bob'sin kohdalla soitan apua ja jatkan yksin.

Korkeavuori vetäisee mukulansa pyörän alta
ja kolme laatikkoa hepeniä
iskeytyy yhtä aikaa maahan.
Rouva auttaa.
Seuraavan metrin aikana
mukula pettää taas
ja Japani auttaa.
Olen naku ja puuvillaan nakuni yllä
on imeytynyt vaikean elämän hiki.
Viulujen yhteislaulu leikkaa halki.
Itkulle ei ole sijaa,
mutta näin ei voi elää.

Tehtaankatua sahaa ratikan vihreä sävel.
Apteekin kulmalla huokaisen
koirat vipisevät
tuuli on kylmä ja lämmin,
kulmakauppa
autosuha
koti
a
vain
huh

Helsinki-satu 11: Minä tiskaan

Peltikippo nojaa couscousiin
pistävänhajuinen saippua taivaaseen
Turo kuoli
Töölö veti mahallaan ruusuröyhelön maahan

Ovesta on vapaata neljä metriä
sade tuoksuu ja Jeff Buckley
rap, Rollo, kuume saattaa nousta
punainen kaapinovi palaa

Teen rauhallisen pinon
Hesari on auki vasta nyt, 21:30
Jäätelö liian makeaa
tiskit ihan normaalia
sylissä tavallisia roiskeita

Helsinki-satu 10: Mileus tiskaa

Pomodorokuppi tyhjenee
purkissa lilluu sormi.
Neljän voimin levitelty teemakippo
ohjailee ilmeen vaakaan.
Mileus tiskaa ja laittaa nappuloita.

Minulla on viisi kukkaroa
euroissa myös on viisi.
Ehdin päivän aikana kahteen kohteeseen
kuivatan maidon teräsreunaan
ja kamera laukoo.

Viides sivu lainetta kääntyy
Mileus puhdistaa pannua.
Työ ehdyttää
taiteilija istuu toisten äärellä.
Pihapoika on jäätelössään
vohvelissa asti.

Helsinki-satu 9: Vapaus istuu kesätuolilla

Harmaaksi huvenneet pihaistuimet
klassikkokasvoinen kituva kaunokki, nainen
tupakan nokassa yhden laidalla
Eestin purjeet vievät vielä minutkin,
kesä on matkalla tänne ja poistun
kulmakauppa, eläinlääkäri
kaikki niin pientä ja kalliissa supussa

Ullanlinna istuksii hiljaa, mietteet kaatuvat
kasasiksi kadun nurkkiin ja seinille
rapahattarana piirrellyt vappusiimat
viikontakaiset melskeet käsillään
kohottelevat Kaivopuiston haudasta
kottaraiset katsovat lapintiiroja
valkoposkihanhet katsovat veden pintaa
läike pinnassa katsoo syvälle minuun
kartiomallissa on rakennus tyylissään
ihmiset sen sisällä haljuja, varoihinsa liuenneita
ranteissaan pudonneet kellot
aika, joka kutittaa
tapaamisten ketjussa ilmalla ja huivilla
huivi kuristaa kaulalla, kolme
punainen
kultainen
musta
klassikkonaisen harhainen retki
viimeöinen päiväuniletku
se päättyy ajoin, muuttuu
on päiväkävelyn päättämisen aika

Helsinki-satu 8: Täällä ollaan

Aamulla kahdeksan kahdeksan
kirkas Lappiaamu työntää junan peiliin.
Tetris espresso auto suukot
halaan halaavat
jäähyvä hyvät jää

Nelostie heräilee
poromerkki hyrähtää
moottori napsauttaa
nimettömän kämmeneen
Asemat ovat niitä,
joilla vessat ja käsipyyhkeet
sylkevät itse paperinsa

Minä ja kissa
tetrispakkaus ja ystäväni Mileus
Käännämme kaikki katseen takapeiliin
katsoo Polaroid

Kello mataa ympäri
rystyt kuivavat, nauravat
vartissa menee sata km
meille päin