Harmaaksi huvenneet pihaistuimet
klassikkokasvoinen kituva kaunokki, nainen
tupakan nokassa yhden laidalla
Eestin purjeet vievät vielä minutkin,
kesä on matkalla tänne ja poistun
kulmakauppa, eläinlääkäri
kaikki niin pientä ja kalliissa supussa
Ullanlinna istuksii hiljaa, mietteet kaatuvat
kasasiksi kadun nurkkiin ja seinille
rapahattarana piirrellyt vappusiimat
viikontakaiset melskeet käsillään
kohottelevat Kaivopuiston haudasta
kottaraiset katsovat lapintiiroja
valkoposkihanhet katsovat veden pintaa
läike pinnassa katsoo syvälle minuun
kartiomallissa on rakennus tyylissään
ihmiset sen sisällä haljuja, varoihinsa liuenneita
ranteissaan pudonneet kellot
aika, joka kutittaa
tapaamisten ketjussa ilmalla ja huivilla
huivi kuristaa kaulalla, kolme
punainen
kultainen
musta
klassikkonaisen harhainen retki
viimeöinen päiväuniletku
se päättyy ajoin, muuttuu
on päiväkävelyn päättämisen aika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti