Fraasin käsi tukehdutti ikkunan läpi tutkailemani gerberakukat yhtä nopeasti kuin junaraiteelle jäävä käsi lakkaa puristumasta nyrkkiin ja heiluttamasta ikävän herkistämiä jäähyväisiä.

Kaukaa katsoessa rahisi viemärin äänessä vähemmän likaa, vähemmän veräjän narahduksia. Ovelta se kuitenkin haisi kuin tahtiinsa jäänyt kaksoismoottori. Öljynorot kalvoivat kylkiä sen sisältä, ja sokeritoukkien harmaat ruudukot nihisivät kaakeleilla.