Sinua, sinua rakastan #4

Sinulle, sinulle hihitän.
Kylpytakin vyö on kireä frotee
jotta en alasti hilluisi.
Miten kiitää aika torstaina,
miten siirtyy pyyhe pyykkikoriin
miten kaikessa on vähän mystisyyttä
ja päiväpeitto on ruttuun ryöminyt.
Sinulle, sinulle hihitän.
Niin on kuin mielikuvitus
ois narun pannut ihan mun nilkkaan.

Sinua, sinua rakastan #3

Sinua, sinua odotan.
Kemikaali kuivattaa ihoni virkeän suomupeitteen,
jotta en kauniina pysyisi.
Miten keitän jälleen kahvin uuden,
miten raaputan likaa kynsien alta
miten odotus kaapii kaulasta sykkeen
ja turha on jälleen mutina sekä irvistys.
Sinua, sinua odotan.
Niin kerta on sekin viimeinen
kun annat vielä suklaan puoliksi vanhenneen.

Päivän draama

Tyttö tahtoo
juosta syömään ja palaa,
kirkua tanssien, vaikka toinen tönii kumoon
ihastuksesta, uppoamisesta ja haltioitumisesta.

Poika tahtoo
laulaa, huutaa, juosta, hyppiä ja täristä.

On chiliä, karkkia, juomista ja elokuvia
joiden jälkeen voi olla hetken tolaltaan.
Innostuminen vie ajatuksenhalun,
unet kiipeävät ärsykkeistä lihoneina ylös asti.
Vaisto jännittää,
kulkee omissa maailmoissaan
kärsimätön ja piilotettu peltilehti.
Yön varhainen tulo nostaa päänsäryn.

Tämä päivä on langettanut itselleen
tuomion kesken jääneestä hengityksestä.
Se katkeaa kumartuessa ja peiliä lukiessa.
Keuhkot täyttyvät
ja ilmalla lakaistaan taas huokausta.

Sinua, sinua rakastan #2

Sinua, sinua tuijotan.
Leikkelen irroksiin kaiken, missä on sanoja
jotta en sinua katsoisi.
Miten putoavat kädestä kahvikupit,
miten viiltää ääni pään sivua
kuinka aavistavat kaikki ohikulkijat
ja unohdan, kuinka paljaana makaan.
Sinua, sinua katselen.
Niin valahtaa väsynyt katseeni
kuin pelko, ja tiedän, että kirjoitan.

Sinua, sinua rakastan #1

Yö rusentaa kylkeni sileän makkaran
jotta en ääneen puhuisi.
Miten ojennatkaan kahvimukisi,
jotta kaataisin siihen sieluni homeen
miten metsissä nauraa julma ja lihava
ja pilvistä isket päähäni salaman.
Sinusta, sinusta uneksin.
Niin katkot pitkätkin hiukseni
kuin harkkosakset ja kuuma Maglite.