Load-On Arms 2

In my nap
your steam is above the head
What I see in between the metal and the tie
wet is the wall,
wet is the pilar in the shore
narrow is the thread in hotel's gap
narrow is my terrace door
Come finally,
and stain my hands and arms
spiral them to make a knot
let them strangle what I am not
pull a curtain on the winded window

Kauas, kontrolli!

Holtiton hetki on kaunis.
On hiljaista, silta humajaa.
Kaikki verhoutuu huuruun.
Sisällä palaa tungsten,
hehkulamppu, voiton malja
typerryksen kielokukka
ja nuoret viehtyvät vanhempiin
pilkkeessä löytyy kukkakirja jokaiselle.

Matkalta saapuessani olin konkreettikiekko
huumainen ja etsiskelevä.
Mukin ääressä purkautui
huuliltani tuikkiva goodbye,
niitä vihaan
loistaa taskulamppu ja kertoo silmäpussit.
Laukkuni raapaisi öljyä mukaansa
ratsastin itään
pohjoinen kirkui.
Virroksiva askel vaimeni.

Matkalla 23.10.

Juupa juu,
paistaa kuu.
Kakadaruu – puppudiduu!
Ovaali neliöityy,
kolmio puntaroi,
on joskus sanottava:
surreaali isännöi!
Se liinat kiinni löi?
Vaan valoin viittilöi!

2 - 2 - 3 bal(loons)

now if there are 2 loons,
two balloons,
then I guess I'm not
so a loon,
but if there are 3
or more of them...
things tend to get complicated

Mikael Brygger

2 loons

Two balloons.
Am I a loon?
You might as well step on
what's left for Pride,
our joyride
scoop it to be
mineyours and warm

Muistilappuja

Notepadilla kertoo, kuinka kiire on.
Näytöllä sairastaa, ja asbirini otetaan väliajoin.
Mielessä kupruilee,
tanssittaa valjakollinen utareita,
maidosta valkenee koko piha keltaisine
lehtipilkkuineen.
Karrella kanelia uittaa teeksi.
Sana kerrallaan nostellaan brickit tiiliksi.
Saapuvaksi ilmoitetaan äitiveijarin sukulainen,
toiseuden kannattaja, lääkäriksi tullut parturinoppilas.

Tiivistyy saunailma.
Olkkarissakin napsahtaa.
Notkahtaa pää muistilapun juurelle,
se tummina kulmina kohoaa
kulmat ja silmät,
vertaiset ja hiljaiset.

Syksy Joulupukin Maassa

Mexas, pamaus tuupertaa
nuorikon seinille jäätyäkseen
kuumaisema
Tuoksu mun lyö tajusi taitse vierien
alaspäin, sammaloitumatta,
älysi vieremä jyllää maanantaihin
katso minuun, aa,
laske maihin Islandille
jonka kukkuroilla rannoilla jäätyy sulat hattuun
ja liimautuu leileidit kylkeen lapsia janoten,
kinkuen hedelmiä napojensa seuduille

Noilla seuduilla on paljon narkkareita,
olen yksin kovin monesti,
saatan itseni yhä uudestaan kotiovelle pimeässä
minuun koskee pikkuruisella neulallaan talon
varjoasukki ja jääpä ukko, sääli nostaa kuumeen,
ottaisin sylissäsi olevasta riisipaljusta jyvän ja halkoisin moneksi
Kuinka ruokkia kaksisataa?
Saavi on liian pieni.
Ulkona paska lentää, ruma sataa, silta monkuu,
se vaatii omiaan.
Vero on niin kitkerä, ystävät niin irtonaisina
tässä keikkuvassa ilmassa,
pistosten kaltaisten sadeneulojen syksyssä.

Tornimäenkadulla

Elementtitorneja on pesty parikymmentä vuotta
sadehapolla,
viileällä emäksellä, joka syytyy viemärin rakkuloista.
Kuluman osmoosi tuo unen:
poljen paljon pidemmälle,
tornit ovat siirtyneet,
valuva punainen teollisuuskemia
silpoo tienoota suurine tynnyreineen.
Alaovi on lukitsematta.
Hissin nappi säikähdyttää,
räjähtää ylös,
ja putkimies tuijottaa,
hän asuu puolta asunnosta
kuten meidänkin aikanamme,
siksi osoitteen perässä on B-kirjain.

Yksinhuolto makaa nyrpeänä sotkukasassa lakanoita.
Kaksi kakaraa poukkoilee.
Parvekkeella on valokuvan kohta,
lastenhuoneessa pikkupedit,
oljennukka,
viipyminen ei sovi.
Putkimies ronklaa omiaan.
Kaikessa on poistumista ja surkua.
Rapun pohjapiirros on kääntynyt,
seinän kuplat pihahtelevat vanhaa
pyörä on pihassa tavaroineen

Syntymäpäivää odotellessa

Synnyin virkatiistaina pölkyksi nummeen.
Saisi viittomilla siitä karhean kaasusavun,
rikinpistoisen naulan kasvon ikkunaan
jos sä tahdot niin.
Hengitin koululaisena Hectorin tahtiin.
Muovi siloitti kouraa,
koskaan en saa juormuisia käsiä, ajattelin.

Ja nyt äänihuulen päällä makaa saippua,
viilto pusuu nielua,
lonkka parkuu,
yskän ruoska nasauttaa kaulani ympärille.
Ryppy on pikkuisen syvempi
hailakka juormu päivän päässä pikkuisesta.

Cement pool in Marcuciai factory Vilnius

Kuivalla kadulla

Kainaloista salpaa viileä.
Tietäisitkö mistä kääntyä
ilman minua?
Tuolla on Kassiopeia.
Minua ei huvita puhua.
Ohi ajaa linja,
jolla matkustajat nuokkuvat
ja sinikellonkuvat repsottavat
ikkunatarroissa.

Vielä on tyhjillään sementtikolo.
Ehkä silti jo aamulla
sinne tulevat kuvankaivertajat,
kukkien kielellä visertäjät.

Kadun laitaa syö kivimuru,
turta ja nälkäinen.
Viivytellen
punamaalinen
kopisee eteen, taakse
taksimies naurahtaa,
päivän valoa niiskauttaa
viileä savukierre
on talojen välissä kuivaa,
rakojen halkeamissa
itutoukkien ja herneiden hallaa
unihorteessa melonin tuoksu väpättää
koulunreunan vaalea pitsisäie
pudottaa vaalean maton hapsuja
pidellen mittaria
puristaen laskurin johtoa,
kuparisingot viskovat ilmaan
parkaisuja, kirjeen rivien kääntyileviä jonoja.

Vesiranta on kaukana.
Tontti on jäänyt
sepelinsä kanssa torkkumaan.
Kupuavalta taivaalta varisee
tämän kuukauden magasiineja,
kylläiseksi tönittyjä, väheneviä kuita
jotka eivät enää jaksa kiertää Plutojaan.
Minä muutin lähemmäs
saadakseni katsella, kun sinä
aamu toisensa jälkeen avaat oven
hitaasti, tunteja viivytellen
ja pudotat maahan postilaatikon viereen
satasen kolikon jakajalle.

Safkasedimenttejä

Ansa

Epäilee kissanhiljainen paino
sietämätön, kukertava,
noussut vintti
propagandan linja-autot
tuovat meijerin revontulet
lauetkaa, ompeleet
Ansa, mies
kätken painon
kelmuun pakattuna
vien janon meijeriin

Svaren till Mathias den 16. September: Mikä on päivän riimi?

Märta säger,
själen flyger.
Oliven tas som grep,
jag inte står,
får jag
flytta med Märta?

Sleeping for a week

Nap it, said the mail to me
Laid down and ate the sun
Got marched-on spoiler legs sitting rough
nothing in me
Save it for dinner
save it for the autumn
Cracks appear noises reduce and calm puts its heels
on a ladder to dance but every grass puff on yard
Side on the train glass I saw my teeth go wild and lips mould
a word, simple
a moment of clarity and a nap

Olen juuri astumassa kotioveni ulkopuolelle

Kärpäsnetti
sysmäten on koko rääkyvä kollaasio
rymyä spagettia parasta kolmiota

Arjesta on tullut vaikeaa
kakut piehtaroivat hiekalla,
portaikot puskevat pölyä imusolmukkeet tulehduksessa
säikkyvät kiekukaulaiset, kireänkaljaiset äänet
läimivät posken ja kaulan yhtymäkohtaan.

Särmä sementtiaskelmaa raahaa
kaupan kotiin märän vaimon syleilyyn.
Hän valitsee mitä tahtoo
ja on helppoa,
taas niin helppoa.

Vastassa

Käännyn päin satamabetonin seinää:
laiva saapuu.
Kansi parveilee etelöityneitä,
orkidean tuoksu läpättää rintakammiossa.
Hän on jäänyt kyydistä.
Hänen kohtileikkaava katseensa on Madridissa.
Sataman limaamat pilarit
kohottavat ylpeän leukani,
mutta kansi tyhjenee,
matkustajat loimivat koteihinsa
eivät aluksen vatsan hautomat muurahaiset
etsiydy säärtäni ylös.

Parkuvat tiistaiset lokit.
Niiden päissä läikkyvä hopea
kiistää lauseistani myöntävän sanan,
viivyksii tuupertava ikävä
vähäksi laimenee iltayöhön putoileva,
oranssinsamettinen päivä.

Travel Safe

Write BLUE over the grey
Stretch feel grand horizon
I am nuts and telling berries
growing crying berries
and they spread on the cheeks
they meet
the screen on me
the screen, the screen of me