Unsure Shore

Pushing my agy sleigh
faithfully to shore,
I want more wave
The surf gets high
and horizon fills up with flying dozens
crowds that come as a silent staring couple
birds that fly before the sound their wings make
houses that conquer those who step in

And no-one believes in rounds anymore
they slam on wake-up,
reel on trees
Maids are broken and tails do snap
can one splash rise and make wet
us all

Load-on Arms

Tray match wheels away
as meters portrait and vestly clovers hay
They make a bed and claws find news to rip
Making it is in the eye of you and the news
is that
my lap can be the Dom of emptiness
but yours, always like a harvesting tranquiling
restless broom of nesting cuckoo
crystal petal swirl and groom
if I'd dive in for just a moo second
I'd become a queen of it all

Kirje tuntemattomalta / The Letter I Send You as a Stranger

Hän nukkuu.
Halusin silittää hänen harmaita hiuksiaan.
Autot sahasivat suojatietä pysähtymättä.
Käteni piirsivät ympyrää.
Enkelin kehänä hänen kasvojensa hohde kiersi silmieni ympärillä, luomieni alla katkeilivat viisauteni oksat.
Hän kävelee ohitseni kuin gaselli.
Se on kuin täydellinen kone, niin kaunista, ja jokaisella liikkeellä on tarkoituksensa.
Juoksen korttelin ympäri.
Ehkä juoksen hänen jäljessään.

---

He is asleep.
I wanted to touch his grey hair.
Cars sawed the zebra crossings without stopping.
My hands drew a circle.
The halo of his face circled around my eyes, and under my eyelids the twigs of wisdom broke.
He walks by like a gazelle.
It's like a perfect machine, so beautiful, and every move has its meaning.
I run around the block.
I think you could say I run after him.

---
This poem was performed during InterAct2006 workshop as a part of an installation with music. Translated by the author.

1000 kävijän raja rikki. Pum!

Tuhannes kävijä ilmaantui RunoMemoon eilenillalla. Mikäli saan hänet käsiini, tarjoan hänelle drinkin voidakseni jakaa iloni.

The 1000th visitor in the blog appeared last night. I'll buy him/her a drink to enjoy the traffic records of the page.

Speer

Speer
Speer
Minun ei ole mitään sanottavaa
Käsken kuitenkin:
Nappula, viivotin
Lyö itsesi tajulta
Viittilöi minut huoneeseen
kao tunnustus
Tässä ei ole häpeää,
ei nuutua,
seipään sijaa

Kööpenhamina on kuten ennenkin

original photo TS/J Laurikko

Self Portrait 18.8.2006

Hain hymy

Hurmu, kieli sun viivasi
Naattina valun pian uutteeksi
Ai, hahlo on omenan oottua
ja geiger pörrää
tuu etelään
tuu vaan
saa miettu hipaista
ja hai hymytä

Kuun kaiku

Suu syö köyttä
aurinko
Rastas ja parka
utra

Kaikuu
Kai uutta kaikuu
Nuo utrat puutuu
Kaikuu kuu,
suulla aurinko
syö suulla siivotun

photo P Leikas

Sateessa, kaupan katoksen alla

Laku ahmii
räväkkä
Torstai on vailla,
este tulee ihmisestä.
Verhoiluun palaa läikkä
savun maito kipuilee rakosesta valvovan
hetteisiin silmäsieraimiin.

Millin viirusta sanko, vati.
Viekö knalli pään?
Leikkuu sattuuko vain elon ajan kurkulle,
vaille jää sateen kampoihin takertunut kiekko,
nyrjähtelee vakaan saatin saanut Dafne.
Drinkki hölköttää lanteella kohti tapahtumapaikkaa.
Vailla on huomausta
läns-mäinen kouhotus.

Taksilla elokuuhun

Taksin nahalle pistän vaate, maate
sukat koukkuun tieten Lauttasaaren ohittavan
ympäröivät maisemataulut
sataa nopeasti ja kiilaten vinhaan.
Mennään jonoon, ja leikki vie yhä aamuyöllä,
pore kutittaa vääntyvät suupielet
ja nousee hihitys ja huvipuiston kaartava rata
ennen kuin varisee modernein kattoin yltä
tärskyvä ropina ja herätysnipinä
ihokarvoja nyppivä pikku kuormuri
ja sydäntäni viedään
kuskaa vene toista Kupittaalla
pilkistää purjo kassin kurkottavasta kaulasta

Mielettömänä valssaan
kolme, kolme, Kiinan muuri on
a thousand miles, a thousand miles

Nielaissut sen taivaankappaleen,
jolla kätköpensaikot,
suudelmien rantakaistat
tehdään valkoisiksi,
valaistaan siivuiksi aamun kohtaamatonta apea

Kaon kurkustani suttua,
vaahtoaa edessäni harhaan simmattu varvas,
päkiä kysyy sellaista, mikä huitoo ulos
ampiainen bussin takaikkunassa
miettiä ei voi, ja rouhii ikävä rinta-alaa kuitenkin
rumme kaukaa,
rumme ylhäältä
pesen vaateet
soudan kuumaan sisäveteen
uinko, vaatetunko, meressä
miehen pää ja siinä kaksi reikää.

Nuku nyt, sanoo vuori
harmaa
Massa katsoo ja herää
ennen kuin omani ehtii ja haluaa

Dafne ja Helle

Japaani hiko valuu sisäll talos.
Kiehuvi parka yli,
torvi mesoelee kuni päässä laukkaa,
liitti viiloisen muhun jääkaappi.
Nuupuu päälaen zeniitti
kaipaelee airamin päätä
kohupuu ja alus
naurahtelee alus
suur aallonreuna viskoo kylkeen hienon viirun.

Kuusimetsän alla on sinistä

Liiruu vieteri
pielessä
aurinkopaneeli magnetoi
kuskus, kuukäppäily
vetää sipulina jalkaa toisen eteen
asettelee kieroon
mäntä jatkaa

Viipyy salakka portaalla
Kävele ei, ei juokse, istu
Seisoo ja tuo linssin milliin
Kiikarin takana on heinäkuusininen
ja jauhona lennähtelee
ylätuulen puhahduksissa
jälleen le cœur

Rantapäivän jälkeen

Ilta on
työ tulee vastaan juoksutiellä potkien
mellastavaa kersaa edellään
lieka ponkuu, mies melttoaa lähipihassa,
lehmuksen notko hurahtaa sekunnin murtosessa.

Siistijä kohenee ylpeiten,
väärä kassa vinkaisee ilman sentin meteliä
kaartuu market-taivaan ylle toinen,
sementimpi taivas,
keikaroiden ilveilee natusteleva pähkinäinen
frakkikorsetti, mika-miinus
natkuttava pelle tunkee väliin,
kun sivutiellä sorarapseen väliin suukkoja puikkien
kätkeytyy toisilleen vieras,
horisontista kaukeneva pari neljää pyörää taluttaen.

Tavi hukuttautuu juhannusveteen,
viemäri on kalvakka vain
hiukuu harmenee ja tipahtelee meren ikioma väri
miehen silmäkatseen ympärillä niitos ja puu,
asphaltin kyynärästä nostettu sivupuu,
lehtojen takakatveen nurkkafilmi
ja selkänsä rankanystyt paljastaen vilahtaa
kukkaa pärskyen ja kivulla ahmaisten neito
valkoisena savipohjan ylle tutuun
levä maalaa kaarta, mutaa
suu tahtoo suolaa ja lausahtaa:
Kuki mereen,
tuki tulta,
saako luvan?

Viimeisenä meno puuduskelee,
lähmeisen haalea, näsäinen vesi pudoskelee
laiska taivas sataa mataen
ja kuulostaa drummut sisältä paiskeen kaukaiselta.
Vieroo kukka kukkaa,
satelee kukkia,
työ vie kiidon ja lapsrukka huudahtaa padanpohjan kurttua.

Ei mudan rajaa pohjuksessa, käärittyä levää

Dafne lenkillä

Urhea ruvahti
hänen kämmenensä tulvahti sakkaa pullolleen
katupiki mustasi tumput ja reet
petoni raahasi kesän vartta jalaksien pohjia pitkin.
Himpun hän korahti
vaappui ankkasynkronissa laivain ohi tähtäintä kituuttamaan
silmänreiässä yksilaivainen hallivarasto mitoilla valssimassoille
ja muisti: silloin petoni kiljahti antautuen fillarin alla.
Raidepölkyllä tervansierteä kysymys makaa päistikkaa
ja kankea, poltonsykkivä koipi pamputtaa hetken poskelle
soran julistavaa mafiaa,
kierteetöntä, ei kuten hiekka,
pikkuhiesujen suurta vaatimattomuutta
kuin heinäroiskeiden kostumaa nurmetta, apilaa.
Nämä hiiskuen kaiteelta maalirapinan ohi jokipinnan alle
niinkuin kalat mummolaan,
viivyksii juopon radiotarina uppounehtuvan venosen mailta
kiipeilee satu ja määrä iltatiivistä hengästystä.
Ves on taatun iisi.
Käy ei viive, on suoloiston hidas marssitus.