Ilta on
työ tulee vastaan juoksutiellä potkien
mellastavaa kersaa edellään
lieka ponkuu, mies melttoaa lähipihassa,
lehmuksen notko hurahtaa sekunnin murtosessa.
Siistijä kohenee ylpeiten,
väärä kassa vinkaisee ilman sentin meteliä
kaartuu market-taivaan ylle toinen,
sementimpi taivas,
keikaroiden ilveilee natusteleva pähkinäinen
frakkikorsetti, mika-miinus
natkuttava pelle tunkee väliin,
kun sivutiellä sorarapseen väliin suukkoja puikkien
kätkeytyy toisilleen vieras,
horisontista kaukeneva pari neljää pyörää taluttaen.
Tavi hukuttautuu juhannusveteen,
viemäri on kalvakka vain
hiukuu harmenee ja tipahtelee meren ikioma väri
miehen silmäkatseen ympärillä niitos ja puu,
asphaltin kyynärästä nostettu sivupuu,
lehtojen takakatveen nurkkafilmi
ja selkänsä rankanystyt paljastaen vilahtaa
kukkaa pärskyen ja kivulla ahmaisten neito
valkoisena savipohjan ylle tutuun
levä maalaa kaarta, mutaa
suu tahtoo suolaa ja lausahtaa:
Kuki mereen,
tuki tulta,
saako luvan?
Viimeisenä meno puuduskelee,
lähmeisen haalea, näsäinen vesi pudoskelee
laiska taivas sataa mataen
ja kuulostaa drummut sisältä paiskeen kaukaiselta.
Vieroo kukka kukkaa,
satelee kukkia,
työ vie kiidon ja lapsrukka huudahtaa padanpohjan kurttua.
Ei mudan rajaa pohjuksessa, käärittyä levää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti