Taksin nahalle pistän vaate, maate
sukat koukkuun tieten Lauttasaaren ohittavan
ympäröivät maisemataulut
sataa nopeasti ja kiilaten vinhaan.
Mennään jonoon, ja leikki vie yhä aamuyöllä,
pore kutittaa vääntyvät suupielet
ja nousee hihitys ja huvipuiston kaartava rata
ennen kuin varisee modernein kattoin yltä
tärskyvä ropina ja herätysnipinä
ihokarvoja nyppivä pikku kuormuri
ja sydäntäni viedään
kuskaa vene toista Kupittaalla
pilkistää purjo kassin kurkottavasta kaulasta
Mielettömänä valssaan
kolme, kolme, Kiinan muuri on
a thousand miles, a thousand miles
Nielaissut sen taivaankappaleen,
jolla kätköpensaikot,
suudelmien rantakaistat
tehdään valkoisiksi,
valaistaan siivuiksi aamun kohtaamatonta apea
Kaon kurkustani suttua,
vaahtoaa edessäni harhaan simmattu varvas,
päkiä kysyy sellaista, mikä huitoo ulos
ampiainen bussin takaikkunassa
miettiä ei voi, ja rouhii ikävä rinta-alaa kuitenkin
rumme kaukaa,
rumme ylhäältä
pesen vaateet
soudan kuumaan sisäveteen
uinko, vaatetunko, meressä
miehen pää ja siinä kaksi reikää.
Nuku nyt, sanoo vuori
harmaa
Massa katsoo ja herää
ennen kuin omani ehtii ja haluaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti