Helsinki-satu 7: Pakkaan

Maan päällä on pilkkusato
lehtikuoppa jäänyt tekemättä

Jano nielee kaksi mukia kerralla
vapina muistaa yhden kerrallaan
harmaasti on hiirenlehtien vuoro
pian

Puistelen räikeitä villariepuja
käsissä kihelmöi toisen atopia
Tummanruskeat täplät pienen naisen kasvoissa
kääntyvät alakuloon

Halaa vielä
ei, lähden salaa
kenkiä jää pari paria
poltan vielä yhden

Helsinki-satu 6: Pyöräilen vielä Rovaniemellä

Minä pyöräilen vetäen perässäni
minua nuorta
lasikatseista miestä ja tukkaa
jonka takana käy vire
jonka vieressä on tilaa
jonka väri on arabia

Juon kannaksella sulavasta altaasta
jään sulaminen on tekeillä
pilkkijä on pingviinit
manner on kohdallaan

Piirrän kirjan ja kannessa seisoo kala
Kala ui ohipäin ja sivuuttaa
arabia nousee tikkaita
olet taudissa ja saippuoin:
ohi se menee!

Sinisellä pyörällä on enemmän vauhtia
kura kirjoittelee,
pikkukivet sammaltavat
Oma vauhtini hengähtää

Helsinki-satu 5: Männyn alla on ruskea matto, Tom puhuu elämästä

Jalat tarttuvat,
neulasessa hakaset
Tom Waits saapuu kiepauttaen harvan huivin
kurkkuni ympärille
hän on saavuttanut pisteen ennen minua
hän ei tahdo kuolla

Portaalla istun tupakalla
mieleni kutittaa tulevalla ruohoviheriällä
pikkupoika, sympatiaa
vuokra-auto vie katsastuksen satamafirmaan
mahdutan itseni tyhjään pahviin,
salakuljetan sisimmän paksuuteni
Rekka lähtee toukokuun alussa

Suurella näyttämöllä kevään alussa
painuvat grand pianon koskettimet itsekseen
pieni saramainen sammakko hyppää toistamiseen
näyttelijät tohisevat kuivassa keskiviikossa

Tom sanoo: Älä hosu,
mutta tee kaikki nyt
Tee housusi paikka
katseesi raudoitus
paina yksi mukulakivi kerrallaan
kesäsi jälki uuteen kaupunkiin
Niin on silmukkasi hiutaleina,
voit siirtää aamuhiekan
silmästä toiseen yhä uudelleen

Ja trumpetin sordino on kirkas
sääret ovat kauniimmat kuin kenelläkään koskaan
uhma on kadonnut
mereltä puhuri nappaa lakin,
huivin peittämä tukka särähtää vaaleudessaan
Minä olen viulu, tai grand piano
minulla on kaksi viimeistä repliikkiä:
to be held
in your arms

Helsinki-satu 4: Kulman kadussa on 20 senttiä

Työ kulkee Pietaria eteläkulmalle
Virgo-tie kohottaa pieleensä pienen hymyn
K-kaupan pikkuahtaassa kierähtelen
kolikot lattialla räpyttelevät
portti on minun
olen vailla kiirettä,
tutuksi käyvät epävarmat mukulakivet
sairaala mäen päällä risteissään
kasarmit rauhan aikana
punaovet
mittaa minusta sentti,
muuta se metriksi
tee minusta kilometri

Solu jakautuu
keuhko puhaltaa hellän kirkaisun
tamppaan kadun mattoa kaukaa
olen elämässä kaikenmaitoista elämää

Helsinki-satu 3: Jokainen katsoo kaukana olevaa viivaa, Rovaniemi on horisontin makuupiste

Vaaran viiva tekee liskon,
lohikäärmeen pää paistaa linkkitornia
me seisomme siinä
missä maa vaihtuu joen haaraksi
lumiukkojen taistelleet jäänteet levällään
jään sitkeä ritinä hohkaa kolmea vuotta

Huvikummussa paistaa päivin öin
yksinäisten kipeä seura,
malttamaton itsenäinen rakkaus
suusta toiseen matkusteleva teelasi
ei kaukana Venäjästä,
mistään
Odota kaksi hetkeä:
toisena nousee hapan hiki
toisena putoaa yltäsi vuoden nahka
poiskaipuun raapima kuiva nahka
punapisteille revennyt ajatus

Männystä näkyy hapan kuori
sen alla vaalea hiirenmatto
Maate tuonne
ylös heti, kun oksettaa
maa on kylmä ja pikku viilto tekee
taas yhden kipeän
monennen kylkiluun paikkaan

Helsinki-satu 2: Töissä teatterissa

ruoka maistuu salkolipulle
kaasu lyö kissaa seinään
nosturin naama on vino
pipon reunaan nähden
teatterissa työni on painon heittelyä
neljä kiloa vei osuessaan
hengen valomieheltä
– sain paikkani

palkka mairea, kaverit
hienoissa laatikoissa
viime kesästä