Jalat tarttuvat,
neulasessa hakaset
Tom Waits saapuu kiepauttaen harvan huivin
kurkkuni ympärille
hän on saavuttanut pisteen ennen minua
hän ei tahdo kuolla
Portaalla istun tupakalla
mieleni kutittaa tulevalla ruohoviheriällä
pikkupoika, sympatiaa
vuokra-auto vie katsastuksen satamafirmaan
mahdutan itseni tyhjään pahviin,
salakuljetan sisimmän paksuuteni
Rekka lähtee toukokuun alussa
Suurella näyttämöllä kevään alussa
painuvat grand pianon koskettimet itsekseen
pieni saramainen sammakko hyppää toistamiseen
näyttelijät tohisevat kuivassa keskiviikossa
Tom sanoo: Älä hosu,
mutta tee kaikki nyt
Tee housusi paikka
katseesi raudoitus
paina yksi mukulakivi kerrallaan
kesäsi jälki uuteen kaupunkiin
Niin on silmukkasi hiutaleina,
voit siirtää aamuhiekan
silmästä toiseen yhä uudelleen
Ja trumpetin sordino on kirkas
sääret ovat kauniimmat kuin kenelläkään koskaan
uhma on kadonnut
mereltä puhuri nappaa lakin,
huivin peittämä tukka särähtää vaaleudessaan
Minä olen viulu, tai grand piano
minulla on kaksi viimeistä repliikkiä:
to be held
in your arms
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti