Vaaran viiva tekee liskon,
lohikäärmeen pää paistaa linkkitornia
me seisomme siinä
missä maa vaihtuu joen haaraksi
lumiukkojen taistelleet jäänteet levällään
jään sitkeä ritinä hohkaa kolmea vuotta
Huvikummussa paistaa päivin öin
yksinäisten kipeä seura,
malttamaton itsenäinen rakkaus
suusta toiseen matkusteleva teelasi
ei kaukana Venäjästä,
mistään
Odota kaksi hetkeä:
toisena nousee hapan hiki
toisena putoaa yltäsi vuoden nahka
poiskaipuun raapima kuiva nahka
punapisteille revennyt ajatus
Männystä näkyy hapan kuori
sen alla vaalea hiirenmatto
Maate tuonne
ylös heti, kun oksettaa
maa on kylmä ja pikku viilto tekee
taas yhden kipeän
monennen kylkiluun paikkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti