Sinua, sinua tuijotan.
Leikkelen irroksiin kaiken, missä on sanoja
jotta en sinua katsoisi.
Miten putoavat kädestä kahvikupit,
miten viiltää ääni pään sivua
kuinka aavistavat kaikki ohikulkijat
ja unohdan, kuinka paljaana makaan.
Sinua, sinua katselen.
Niin valahtaa väsynyt katseeni
kuin pelko, ja tiedän, että kirjoitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti