Syntyneitä: uusi impro-blogi!

Osoitteessa http://improvmemo.blogspot.com on Pessi Parviaisen uusi musiikki/ääni-improvisaatioita esittelevä blogi. Tervemenoa! Mullistakaa ajatuksenne musiikista.
A newborn blog presenting musical and sonic improvisations by artist Pessi Parviainen: http://improvmemo.blogspot.com. Waytogo!

Psykiatrin soitto

Kakku peilaa kämmenestäni
menneen kuopan ahdistus
on sama kuin loppuvan talven nykäys
jaettu kaksoiskierre
puolivälissään huomaamaton lipsahdus.
Käytöksessä on turkkisia langanpätkiä
on maa jonoksi asti toisen tarpeessa,
tukimme korvanapeilla makaroonisiivilän reikäseulan
ei se soita
pitää mieluummin kahvin
vahaliinahuoneen
12:40
ei soittoa
päässä on lunta
kuussa on lunta
alhaalla kadulla kaksi naista riisuu
keinuen nauraen

Olen eri kaupunki
olen mustalaisten paraadi
hurmurien rinta
kukkuvien kuiva silmä

Aasiamielet

Nansing sanoo: pyh. Se on vihainen tuuli,
tulee Kiinan kartalta ja luulee itsensä tytöksi,
mutta horjuu liejun peittämillä satamapilareilla
ja kiinnittää kattolampun väärin.
Tavarantoimittajalle sattui viivästys,
oli viimeinen tammikuuta, kaksi viikkoa etuajassa
toimistoon saapunut pakkaus unohdettiin
ja sisältyneet elintarvikkeet pilaantuivat.
Saaja, se oikea tyttö, kuori homeen
levitti kasvonsa onneen ja naurahteli hyvän aikaa
kakovasti, heleästi, hallitsematta.
Rakastetun kuu-unelmat käyvät tosiksi päivä toisensa jälkeen.
Pjöngjang: hänen kauniiden olkavarsiensa sivuille
oli tullut millimetri lisää, naisen sulava pyöreä,
kummastelematta ja hissuksiin.
Nauru nousi ylemmäs
haukahteli avoimesta suun profiilista itsetietoisena
ja hiljaisuudella oli tilaa leukojen välissä
oudosti ja uudella tavalla iloiten.
Rappauksen kukkaset rasahtelevat alas.
Macaossa sataa: kaksitoista koulukaveria on kuollut
yksi palasi juuri tunkkaisena, mutta elävänä
ja rannan vesi on kovin sekaisin
meduusoita ja salamanderin tapaisia matelijoita
ja kaukaa tulee vene sekä akvaario.
Portugalia puhuvat ennen valloituksesta kärsineet
sekalaisissa oloissa varttuneet
joiden taidot ovat moninkertaiset meihin verrattuna
punavihervä ranta
mullansekainen tiilimaa
keltaiset joukot
fööni mereltä, jolle katoaa laiva toisensa jälkeen
pisara suolan omistamaa suurta vesirajaa

Laivat tulevat

Kun käsi kiipeilee pitkin kylkeä
ulkona aurinko huutaa reikiä
lumikiteistä savuiseen kristalli-ilmaan
peitot myhäävät päällekkäin,
kaksi vartaloa hymyilee
jalka rakentaa kiepin toisen ympärille
Ohiajava auto herättää lasisumun
vasten kohti ampuvaa helmikuun valoa

Liian usein katkeaa sormen nivel
kohdassa, jossa peukalo puristaa olkavartta
määrätietoisesti yhdessä muiden sormien kanssa
nyt olemme komeetta, eläinpari
iholla kihelmöi karun sängen nauru,
tummasta silmästä herää koivun runko
joka kiertyy oksien ympärille kuin kylmissään,
on vakaa päivä

satamakaupungin mies levittää poskensa
ja paljastaa valkoisen hammasrivin
laivojaan pesii Porto
aurinko ja valtavat amaryllikset huudahtelevat
rivissä astuen
kulmia piirtäen
ovat villit, pidättelevät riemastustaan
purevat kaulaan kukkasipulin talvehtimaan
on sunnuntai ja ohiajava auto avaa silmät
kuin juomalasin läpi värjöttelevä sumukide

Hangessa

Kuljin yliopiston roskakatoksen ohi,
hänestä tuli tarjotin,
pulkka.
Mietelmä paisui heinäpaalin kokoon minuutissa
sinä aikana ehdin nähdä riippulukon,
ritiläovet,
paperikeräimeen salvatun miehen.
Yliopistolla tuuli vääntelehtii,
niistäjät sutivat aulassa
lehti pyörittää tietoa ja seisovaa ilmaa
kriitikko juoksee ja kokki liukastuu kahvion heiluriovella.
Kulje paljastamatta itseäsi,
niele paperi, jolla kutitat salaisella himolla opponenttia.
Maassa varistuvat jo pysähtyneet männyn hiput.
Sydämeltään tiili
ahtautuu ulos arkkitehdin seinästä
soi Hector
sadat leikkivät matkalla kioskille ja salaatille
on talvi ja pakkanen kirskuttaa hampaitamme,
emme välitä: on yhteishenki ja Jallua
kaappaamme mielivalloin käsikynkän jostain läheltä
hanki vetää lämpimät kehomme luokseen
yht'äkkiä meitä on enää kaksi
me suutelemme ja hänen poskessaan oleva hymykuoppa muuttuu
islantilähteeksi,
hän seuraa minua vessan ovelle ja kuuntelee
valot kiusaavat ja häikäisee
kurjella nostettiin ihan äsken viereiseen koppiin diabeetikko
Olemme zoossa, kainous väistyy hiljaa
katsomme välillä niittivöitä ja keikkupeppuja
ja oluemme ovat kitkerät
Takkini hymyilee, kun askel pideten olemme juoksuvauhdissa
tähdetkään eivät ehdi huomata meitä,
nenän matalimmasta kohdasta naputtaa väsymys,
se on lumihiutale, korko, tupakan hajun rulla
ja sitten minä nukahdan
hangen pituuteen

<3 2 KK

Keskitalven amarillo

Kappaleen pianoraita vie vähän vasemmalle,
siellä ovat vaalean maiseman kirpeä huuru,
kuivan hengitettävä hymyn aihio.
Oho, nyt puna vilkahtaa kuusessa!
Vaaran hattu nostelee myhäillen kylmää amarilloa.
Vien taittotuolin rantaan
silta jylisee
on lauantai, maasto viheltelee.
Moottorikelkkailijalta kysytään jotain
sauvan heilautuksella.
Hänkin palaa amarilloon,
ajaa tukka niin nautinnolla hulmuten.

Amarillo, älä painu.
Klapit on loppu ja iho kuivuu.
Tein pesän tuohon kissarullan viereen,
en enää nuku.
Silmät auki maasto värähtelee
aalloissa on ien pysähdys
tie huokailee
miettii kumpare
juuri silloin nousen

Luuvalo

Olet luuvaloinen,
mielellä kieriskelty.
Hackminnan kahvassa on valkoista.

Laamanni, pyörätön vehicle
kalloton pääajattelija hirnuu
Ahneuksissaan räätäli tekee kaksi mekkoa

Draamanni tanssahtelee, kun katselen
herkullinen pitsi röyhyttää ilman
Vedän henkeä, ja juotu palaa nielua takaisin

juopa
vihreä vilkaisu
sataa niin, että ilma täyttyy

Mikset rehvastelisi
olen vierelläsi kuin satanen uustalo
Olet ilmapää, lumesta kieritty
ja minulla tyhjäinen kolo käsien välissä

Kuski

Parin viime päivän kuurot muurasivat pihasta kakun.
Lapiotyö nostaa selästä lappihajuisen hien.
Virastotalon kupeelle parkkeeraa väritön Mazda tai Nissan
kuski halaa
ovella on molemmilla väinönmaku
Kuinka on lämmin nahkatakki nollakelin noustessa
plyysisohvalla puhuttiin pelkkää puppua
Diktaattorin lentäjän kissa on itsekin diktaattori,
kuljettaja kertoo
emäntä kumartelee ja sijaa sille vuoteita kuin palvelija.

Kivi oli kolmessa viikossa kerännyt paljon kylmää
sen hohka on ylpeä ja isoluinen
Alkava viikko häpeilee pimeässä vaatteitaan
kalseassa huoneistossa kiertyy kissa kupeen kuoppaan
kuin kainaloinen pulu

Blister

I did it in the meeting for 4 hours.
Billy Joel sang in the corridor.
Fireman dpt. closed the way
on the way
in a way that was original
disguised
Language broke in the room.
Song turned into classic hip,
hum-hums whirled around like sumptoms
the maidman and the grant-taker shook heads
blistering rambler stopped to say:
What is there to love, if not ourselves
and the cardboard armchairs we sit on
watch the news and sip a throat?
Call it rock the boat or thrill
my name is not Attica.
Chiefs never amplify.

So he broke my blister,
so what?
If I was to argue
I'd be an idiot,
a happy idiot
a rounding well-woman and a jill jig dawn
and my hands would be filled with redpots and love tingles.
Open your mouth, open the pool
and say you want to do it for a goodwill chance to become a mountain crackle.

Droit, Courbe ja uni

On vaikeaa uskoa: aamuyö taas,
rännän räminä taistelee tylsyyttään rännissä,
kieli pilkkoo veistellen jäänteistä merkkejä.

On kummasti värjätty varvas
joka liikahtelee märän kengän hautomana
ja kaulassa riippuu faaraovyö
jää otsan iho pehmeäksi
ja vyö unohtuu ja tulee unena kielen sievä laulelu,
lennähtelevä liskonpoikanen
pyöreä silmä ystävällisessä kiilussa.

Nielu ammottaa, mutta tunaroi.
Viivalla alkaa lause, mutta tietää erheen.
Droit on kävelytiellä, joka suuntaa etelään varmana
Viivalla alkava lausahdus muuttaa Courben reitin
kääntyileväksi yövalon sammakkolastiksi
ja kaukana silmäkulmassa vilkkuu torni.

Data kierähtelee
kissa tylsistyy, sitten alkaa hurina.
Jonot pudottelevat räntään merkkejä
lentokoneet aamun narussa
sängyn kolo lämpeää ystävälliseksi
Tyyny puskee kissan hymyä
tiikerinuoliainen seisahtuu odottamaan
ropisee ränniin uniarpeggio ja hellä nukahdus

Just in a War Around 1944

A foggy gentleman poured
down my throat
down his essential weaponry
Maid trheatened the partiotic few
by scalp and scarf

Just about like that it was

No one liked to see an aeroplane
They all fled with desire
to buy a throat, shed a boat
Meter was short as a second
on the edge of a peel

Just like that, they fled

Jug was emptied in a moment
fill-up waited for the way
East looked flamy, down we went
halfway she turned and saw
My, it burns! It burns!

We just never knew the war

Knit a car and a house
wear them until February snow
cans open and smell
Borderland crosses minds
and silence gets a name

I still do have a lot

Cake is watermelt
she drinks at roofboots
Wasps and doctors move around
where the plane grain food
stings


(for my grandparents, veterans-of-war)

Romantikon päiväuni

, ja minä kierrän periferian rinkeliä kuin mikäkin ravihevonen. Mutta vielä minä sukellan aurinkoon ja kaikki me sokaistumme yhdessä ja ...
ja ...

unohdamme nimemme ja näsäviisautemme ja tärkeytemme ja rahamme ja meriittimme ja pompöösit sanakäänteemme ja keskitymme tekemään toisemme onnellisiksi.

2000

RunoMemon perinteiden mukaan joka tuhannennelle tavoitetulle kävijälle tarjotaan kossuvissy. Tämänkertainen drinkki keskusteluineen osui Marko J. Niemelle Vantaalta. Skål!
illuusia
RunoMemon äiti