Alaselkä ruotii
arkana väsynyttä käytävään.
Silmän kala punoo
vitkaan säpsyjä ilmaan.
Luokkahuone välkkyy,
katseeni on vallattu,
tästä ei pääse edemmäs
pienestä, ujosta,
raatoo rekka eteiseen.
Selvin päin puolilta öin
on vain pohjejalka emäntä,
yksi jäljellä
tiusta harmahtavaa nöyhtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti