Korvalukosta potkaisi mies,
kukapa pieraisi kenties.
Huumassa viileyden kankeaa taasen veri,
ota, tee annos marsalkkaa,
suu pannen kohden itämaata ja vieriää!
Haileaa maalainen veri,
karkin pirtelöä kaupungin sees,
palvelijatar ärsyttää,
mees.
Rikas paskoo sametille,
olen rikas,
ikkunastani näkyy
Eiffelin vaimon rintakarva.
Ole kade,
mätkytä tiehesi.
Päästä putoaa kaikilta aamen.
Toinen luku:
en voi lopettaa huokaa,
palttua mulle tuokaa,
enkä irtoa paistinkannesta,
olen nihja rasva ja tietoinen makkara.
Akatemian kukka paistaa ruskeaa
nainen savuaa
kasteesta tehty runo niljaa
rivinväli nai kalastajan,
koska normaali kiehuu:
peruna,
vehnä,
halpa palttu.
Kukkea kerä
on ohitse linja-auto,
takapenkillä rakas makkara,
katsoo vaiten eteen
haiventa takaraivoa,
tuon pään sisällä ajatus,
luumassa,
lihaan kiintynyt lasinleikkaaja.
Kolmas luku:
Väsyy aamen.
Rikas nöyhtää samettia,
on tylsää,
kesä valjuttaa verhon kuvion.
Sitten vain putoaa,
kukkapiikki riittää itkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti