Kainaloista salpaa viileä.
Tietäisitkö mistä kääntyä
ilman minua?
Tuolla on Kassiopeia.
Minua ei huvita puhua.
Ohi ajaa linja,
jolla matkustajat nuokkuvat
ja sinikellonkuvat repsottavat
ikkunatarroissa.
Vielä on tyhjillään sementtikolo.
Ehkä silti jo aamulla
sinne tulevat kuvankaivertajat,
kukkien kielellä visertäjät.
Kadun laitaa syö kivimuru,
turta ja nälkäinen.
Viivytellen
punamaalinen
kopisee eteen, taakse
taksimies naurahtaa,
päivän valoa niiskauttaa
viileä savukierre
on talojen välissä kuivaa,
rakojen halkeamissa
itutoukkien ja herneiden hallaa
unihorteessa melonin tuoksu väpättää
koulunreunan vaalea pitsisäie
pudottaa vaalean maton hapsuja
pidellen mittaria
puristaen laskurin johtoa,
kuparisingot viskovat ilmaan
parkaisuja, kirjeen rivien kääntyileviä jonoja.
Vesiranta on kaukana.
Tontti on jäänyt
sepelinsä kanssa torkkumaan.
Kupuavalta taivaalta varisee
tämän kuukauden magasiineja,
kylläiseksi tönittyjä, väheneviä kuita
jotka eivät enää jaksa kiertää Plutojaan.
Minä muutin lähemmäs
saadakseni katsella, kun sinä
aamu toisensa jälkeen avaat oven
hitaasti, tunteja viivytellen
ja pudotat maahan postilaatikon viereen
satasen kolikon jakajalle.
2 kommenttia:
Tuli vähän Rovaniemi mieleen, liekkö itua? Voisitko myös lähettää nauhotteen sun naurua? En oo kuullut pitkään aikaan.
t: karppine, de chile
Chili ! Terve. Sinne kestää lentää ainakin 25 tuntia, eh? Tää teksti on kirjoitettu Vilnassa, mutta kaippa Roi imeytyy ihmiseen kuin chili piilolasi-ihmisen sormeen. Ja naurua yritettiin kesällä stalkata, mutta se tyyntyi aina äänityslaitteen tullessa paikalle.
Lähetä kommentti