Synnyin virkatiistaina pölkyksi nummeen.
Saisi viittomilla siitä karhean kaasusavun,
rikinpistoisen naulan kasvon ikkunaan
jos sä tahdot niin.
Hengitin koululaisena Hectorin tahtiin.
Muovi siloitti kouraa,
koskaan en saa juormuisia käsiä, ajattelin.
Ja nyt äänihuulen päällä makaa saippua,
viilto pusuu nielua,
lonkka parkuu,
yskän ruoska nasauttaa kaulani ympärille.
Ryppy on pikkuisen syvempi
hailakka juormu päivän päässä pikkuisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti