Mikael Brygger & Outi-Illuusia Parviainen: Yömikro

Horrokseen

Oikeaan olkavarteen käy kylmä,
mutta väsyttää liiaksi,
olkoon ikkuna auki.
Puoli viiden pimeä
saa syömään liikaa mysliä.
Verho karttaa jalankulkijaa.

Saapas tahrii olkimaton
mittari värähtää aikaista talvea
Kissalla on paikka verhoillulla tuolilla

Niskoittelu on turhaa,
ovimies sammaloituu
yksinkertaisuus puhkeaa kukkaan
vieden ilmalta äänen.
Hartiaa painaa tuulen lysy.
Minulle kelpaa horteen kolo
ja poislähdön paikka.

Det är tyst.
Finns ingen ljud.
På sängen lakan, ens egen doft
och det är så tyst.
Händerna pekar på väggar
telefonen är tyst.
Reklamen kommer inte
posten går bort
huset bara står där, allt fortfarande
blixtar har kanske existerat
men inte nu
himlen är bara en kupa.

Tystnaden borrar
hamrar, slår, rivar
och ullen kommer bort
men nytanken ligger orörande.
Dit ska andra också
knuten av skåpet andas
dörrspringsluften stannar
så långt som det vill.

On hiljaista.
Ei kuulu mitään.
Sängyllä lakanat, oma tuoksu
ja ihan hiljaista.
Kädet osoittavat seinille
puhelin on vaiti.
Mainos jää tulematta
posti menee pois
talo seisoo aina vain paikallaan
salamat ovat ehkä olleet olemassa,
mutteivät nyt
taivas on vain kupu.

Hiljaisuus poraa
takoo, lyö, repii
ja villat tulevat ulos
mutta uudisajatus makaa liikkumati.
Sinne on matka muillakin
kaapin nurkka hengittää
ovenraon ilma viipyy
niin kauan kuin lystää.

Unimaa

En saa unta.
Vähennys kuvioi
vaatii enemmän, enemmän.
On unetonta piirtää vastaympyrään.
Mielettömänä on karmeaa teeskennellä.
Ja siili kyttää tukkaa
tuuleton temmahtelee,
viimeöisen riepunsa
kannikka jätti minulle.
Nälkä jäi.

Suunnaton nielu
rupeaa vartomaan.
Uneen en yhätikään pääse.
Näen siellä loikkivat tuliketut,
varjopäiset salamakauppiaat
ja harmahtavat peruukit,
tuolla vilahti kopeus,
naamaton ensikerroksen luuttutäti
verkalleen lysähtävä tonttu,
jolla pipo on vinoon painunut.
Kännäävä treffiopas hohottelee
on jo jees, on tosi jees.
En lepää
enkä värähdä umpeen.
Pikku rako näyttää lämmön.
Hankalasti on rento poissa
putoaa nilkka tornista risahtaen,
yksitellen kukin pannaan lehteen
ja kalat torilla nauravat,
haisee ruoto
käsiään sitruunalla hankaava vasumies
väsyttää kopassa vauvaa ja remmissä koiraa.

Talon ohi menee ei-mikään.
On pieni kerros lunta
suurta on vain poro ja otava
muu maailma saa vaieta liuokseensa.
Kuusten hiplaus kiusaa.
Verhoissa osaan pitää niitä kiinni,
jos unohdan
katsoo joku muu.
On yö, sanat kaikuu.
Kuva on kylmästä kamerasta julma
maanosissa kiehuu muu huoli,
täällä pienetkin ovat kuin tuntureita,
juosten ympäri löydät sata poroa
takerrut sarviin ja pyörryt.
Zzz, sanoo virkeä ovisilmä
kellarin kokoinen.
Kätke kumpparit vieraan viileyteen.

Villasukat jalassa natisee pedin reunalauta.
Mikä on kun on niin pimeä,
ympärillä vahaa
ja luomissa rasvaa inha kerros.
En karvaan peitä huomispäivää,
sen turkki on minusta tehty.
Voi aamu tulla koska vain.

Load-On Arms 2

In my nap
your steam is above the head
What I see in between the metal and the tie
wet is the wall,
wet is the pilar in the shore
narrow is the thread in hotel's gap
narrow is my terrace door
Come finally,
and stain my hands and arms
spiral them to make a knot
let them strangle what I am not
pull a curtain on the winded window

Kauas, kontrolli!

Holtiton hetki on kaunis.
On hiljaista, silta humajaa.
Kaikki verhoutuu huuruun.
Sisällä palaa tungsten,
hehkulamppu, voiton malja
typerryksen kielokukka
ja nuoret viehtyvät vanhempiin
pilkkeessä löytyy kukkakirja jokaiselle.

Matkalta saapuessani olin konkreettikiekko
huumainen ja etsiskelevä.
Mukin ääressä purkautui
huuliltani tuikkiva goodbye,
niitä vihaan
loistaa taskulamppu ja kertoo silmäpussit.
Laukkuni raapaisi öljyä mukaansa
ratsastin itään
pohjoinen kirkui.
Virroksiva askel vaimeni.

Matkalla 23.10.

Juupa juu,
paistaa kuu.
Kakadaruu – puppudiduu!
Ovaali neliöityy,
kolmio puntaroi,
on joskus sanottava:
surreaali isännöi!
Se liinat kiinni löi?
Vaan valoin viittilöi!

2 - 2 - 3 bal(loons)

now if there are 2 loons,
two balloons,
then I guess I'm not
so a loon,
but if there are 3
or more of them...
things tend to get complicated

Mikael Brygger

2 loons

Two balloons.
Am I a loon?
You might as well step on
what's left for Pride,
our joyride
scoop it to be
mineyours and warm

Muistilappuja

Notepadilla kertoo, kuinka kiire on.
Näytöllä sairastaa, ja asbirini otetaan väliajoin.
Mielessä kupruilee,
tanssittaa valjakollinen utareita,
maidosta valkenee koko piha keltaisine
lehtipilkkuineen.
Karrella kanelia uittaa teeksi.
Sana kerrallaan nostellaan brickit tiiliksi.
Saapuvaksi ilmoitetaan äitiveijarin sukulainen,
toiseuden kannattaja, lääkäriksi tullut parturinoppilas.

Tiivistyy saunailma.
Olkkarissakin napsahtaa.
Notkahtaa pää muistilapun juurelle,
se tummina kulmina kohoaa
kulmat ja silmät,
vertaiset ja hiljaiset.

Syksy Joulupukin Maassa

Mexas, pamaus tuupertaa
nuorikon seinille jäätyäkseen
kuumaisema
Tuoksu mun lyö tajusi taitse vierien
alaspäin, sammaloitumatta,
älysi vieremä jyllää maanantaihin
katso minuun, aa,
laske maihin Islandille
jonka kukkuroilla rannoilla jäätyy sulat hattuun
ja liimautuu leileidit kylkeen lapsia janoten,
kinkuen hedelmiä napojensa seuduille

Noilla seuduilla on paljon narkkareita,
olen yksin kovin monesti,
saatan itseni yhä uudestaan kotiovelle pimeässä
minuun koskee pikkuruisella neulallaan talon
varjoasukki ja jääpä ukko, sääli nostaa kuumeen,
ottaisin sylissäsi olevasta riisipaljusta jyvän ja halkoisin moneksi
Kuinka ruokkia kaksisataa?
Saavi on liian pieni.
Ulkona paska lentää, ruma sataa, silta monkuu,
se vaatii omiaan.
Vero on niin kitkerä, ystävät niin irtonaisina
tässä keikkuvassa ilmassa,
pistosten kaltaisten sadeneulojen syksyssä.

Tornimäenkadulla

Elementtitorneja on pesty parikymmentä vuotta
sadehapolla,
viileällä emäksellä, joka syytyy viemärin rakkuloista.
Kuluman osmoosi tuo unen:
poljen paljon pidemmälle,
tornit ovat siirtyneet,
valuva punainen teollisuuskemia
silpoo tienoota suurine tynnyreineen.
Alaovi on lukitsematta.
Hissin nappi säikähdyttää,
räjähtää ylös,
ja putkimies tuijottaa,
hän asuu puolta asunnosta
kuten meidänkin aikanamme,
siksi osoitteen perässä on B-kirjain.

Yksinhuolto makaa nyrpeänä sotkukasassa lakanoita.
Kaksi kakaraa poukkoilee.
Parvekkeella on valokuvan kohta,
lastenhuoneessa pikkupedit,
oljennukka,
viipyminen ei sovi.
Putkimies ronklaa omiaan.
Kaikessa on poistumista ja surkua.
Rapun pohjapiirros on kääntynyt,
seinän kuplat pihahtelevat vanhaa
pyörä on pihassa tavaroineen