Mexas, pamaus tuupertaa
nuorikon seinille jäätyäkseen
kuumaisema
Tuoksu mun lyö tajusi taitse vierien
alaspäin, sammaloitumatta,
älysi vieremä jyllää maanantaihin
katso minuun, aa,
laske maihin Islandille
jonka kukkuroilla rannoilla jäätyy sulat hattuun
ja liimautuu leileidit kylkeen lapsia janoten,
kinkuen hedelmiä napojensa seuduille
Noilla seuduilla on paljon narkkareita,
olen yksin kovin monesti,
saatan itseni yhä uudestaan kotiovelle pimeässä
minuun koskee pikkuruisella neulallaan talon
varjoasukki ja jääpä ukko, sääli nostaa kuumeen,
ottaisin sylissäsi olevasta riisipaljusta jyvän ja halkoisin moneksi
Kuinka ruokkia kaksisataa?
Saavi on liian pieni.
Ulkona paska lentää, ruma sataa, silta monkuu,
se vaatii omiaan.
Vero on niin kitkerä, ystävät niin irtonaisina
tässä keikkuvassa ilmassa,
pistosten kaltaisten sadeneulojen syksyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti