On vaikeaa uskoa: aamuyö taas,
rännän räminä taistelee tylsyyttään rännissä,
kieli pilkkoo veistellen jäänteistä merkkejä.
On kummasti värjätty varvas
joka liikahtelee märän kengän hautomana
ja kaulassa riippuu faaraovyö
jää otsan iho pehmeäksi
ja vyö unohtuu ja tulee unena kielen sievä laulelu,
lennähtelevä liskonpoikanen
pyöreä silmä ystävällisessä kiilussa.
Nielu ammottaa, mutta tunaroi.
Viivalla alkaa lause, mutta tietää erheen.
Droit on kävelytiellä, joka suuntaa etelään varmana
Viivalla alkava lausahdus muuttaa Courben reitin
kääntyileväksi yövalon sammakkolastiksi
ja kaukana silmäkulmassa vilkkuu torni.
Data kierähtelee
kissa tylsistyy, sitten alkaa hurina.
Jonot pudottelevat räntään merkkejä
lentokoneet aamun narussa
sängyn kolo lämpeää ystävälliseksi
Tyyny puskee kissan hymyä
tiikerinuoliainen seisahtuu odottamaan
ropisee ränniin uniarpeggio ja hellä nukahdus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti