Tiikeri

Olen vankina juovien alla.
Kärsin olla tiikeri.
Vedä halki huuleni ja kierrä sammuksiin hohkava kitani,
minulla ei ole tärisevien antiloopinraatojen keskellä
vettä, erhettä eikä termiitin kutinaa.

On viileä yö ja kaukana tuijottaa taivaan silmä.
Ihoni pinta on kuumuus ja tieto.
Niitä minut kahdeksi ja pilko virroiksi,
tee minusta märkä puro, joka pian kuivuu
on hiekan alla painava luola jo täynnä.

Minun käännökseni kavahduttaa sään.
Silmäteräni katkaisee murmelin kaulan.
Unohduksiin painuu äsken kaivettu kuoppa ja peti.
Sairas virtahepo itkee väsymystään,
minun armoni on lampi ja auki noussut lihas.

Olen turkkini alla värjöksissä
kisko takajalkani, ota kiinni luista ja syö.
Tee minusta väärä paisti, jonka päällä kastike syöpyy
ja höyrystä pieni lapsi antaa ylen eikä enää syö.
Minusta alkaa viidakko ja päättymätön pimeä.

Olen kiiltävä, ja maa on sokea.
Päivä nukahtaa, kun raukeaksi sen määrään.
Pensas, piikkieläin, laikukas rönsy ja sisilisko,
niiksi muuttuisin, kun tänään aurinko väsähtää
ja katsoisin aukeaa sadetta kuin makea simpukan lehti.