Keskitalven amarillo

Kappaleen pianoraita vie vähän vasemmalle,
siellä ovat vaalean maiseman kirpeä huuru,
kuivan hengitettävä hymyn aihio.
Oho, nyt puna vilkahtaa kuusessa!
Vaaran hattu nostelee myhäillen kylmää amarilloa.
Vien taittotuolin rantaan
silta jylisee
on lauantai, maasto viheltelee.
Moottorikelkkailijalta kysytään jotain
sauvan heilautuksella.
Hänkin palaa amarilloon,
ajaa tukka niin nautinnolla hulmuten.

Amarillo, älä painu.
Klapit on loppu ja iho kuivuu.
Tein pesän tuohon kissarullan viereen,
en enää nuku.
Silmät auki maasto värähtelee
aalloissa on ien pysähdys
tie huokailee
miettii kumpare
juuri silloin nousen