Palmikko, nurminainen, lapsi-itku, syvävesi.
Kaikki turhan laakeaa
romantiikalla ruokittu metsäsika, paisti
josta puuttuu raato
Sellainen oli pihani tänään,
saanut sulaa niellyksi
korvan etuihoa rokolle
harmahtuneen härmän notkoa nousulle
yläkertaista kohti.
Asun kappelissa
klassisessa hautarakennelmassa pyöreine vintteineen
jokilaivan ruumassa
teatterin kuiskauskopin kolossa
kitaran epävireeseen kurkottavan neloskielen alla
Mieheni on joustoresorinen kapteeni
köyrykyömyinen uhma
Sikstus hörähtelee
Kirjoitankin kieroja.
Joisin mettä 24/7.
Kärsin uudesta puheesta, typeristä nokkeluuksista
olen kaikkialla, kaikki, kaikille
oma kukkani Kemijoesta hymyilee
1 kommentti:
Mikä olisin?
Missä asuisin?
Luulisin,
kannonkolossa kuin mörrimöykky
kukka napinlävessä
Lähetä kommentti