Kappale tutajasi vähän matkaa,
sattui parturiin,
käänsi albinoksi,
veresi yksinään,
vapisi tunkkaa ja kykyä,
sielusi monta aaltoa joesta jossa
mehukannut uivat yhtä matkaa
ja oli valmis puntaroimaan
Pullisen pronssia
Förin katveen hämärää nofiaa
Martinsillan pysyvää habitusta.
Sibelius väänsi viehkoimman kurttunsa,
valetun filovirneen,
ja daami nirskahti vallovaan hymyyn
harmaa, aalto, harmaa, aalto, hän laski
käki, tuomi, käki, tuomi
rommi, käki, rommi
viemärissämme pommi
sulaa meitin kahakka, mieli värjyy,
apona huutuu kylmät hiet päällään oppimies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti