Metsässä jorvelsi sorkkaeläin.
Nähdessäni sen käänsin nenäni tuuleen,
haistaen ambrosian ja muut kukalliset seikat
eikä enää painanut
lihan raskas naru,
pihvikokin kipu vartissa.
Nuuhkin vettä, poroa, revennyttä kulmaa,
ja löysin useita johtolankoja
joiden päässä kieppuivat lemmenseikkailuja
avonauruisin suin seilaavat nuoret miehet,
naiset
ja yhteen kalahdellessaan he olivat mobile,
unen lennätin vauvan päädyssä
ja granaattiomena, sen kirkuva sisäväri
Miksi kysyä, kun tiedotonna
kahdeksikko merkitsee valtamerta
ja yksinäinen ateria valtaa,
on päivän päässä meteli ja rapina
kulmahammas mediumiin,
raapaisu tähtirykelmään,
jonka kulma häikii
ja omenasta seuraa toinen,
rakastavaisista kaksi sormetonta kehveliä
pesualtaassa tönivät toisiaan saippuaiset kantapäät
ja narussa nykii itseään pihviksi
isokarju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti