Gruyére, ota syliisi
kun kampova ruskea heinä syyskuussa,
päästä minun kieleni irti
maksa Alpinpään laelle
ja veri sitkona viirinä kuohumaan,
ota päästä kiinni,
tärkeä vehnä kyydin alle.
Minä en pankkia huoli
enkä bensaa,
mutta Guyéren kosteankova viipale
ja nyrpeän korventava vaha
saattaa sydänalani
kiehumaan,
kupla tiellä poksuu.
Rakas Edam.
Älähän huoli, jos minulla nyt
kestääkin täällä vähän pidempään.
Grüsse, Illuusia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti