Musta koirapatsas täplittää pihaa, jolta lumi katosi marraskuutaan
Tunti on se pisara, joka valuu selän uomaa raskaine kantamuksineen
Se, mikä jatkuu
on sähkö ja sen viivainen linja
ja puhahduksina putkahtavat näkyviin kaupungit, jokirantamat ja laiturit
työttömine sepeleineen.
Junan eteinen kolkkaa.
Suuren veturin jylyssä lepää pätsi, se unelias, kuuma soppi
jossa tuleva vetää raidetta
sekunti toisensa perään haraa vastaan koleaa yksinäisyyttä.
Etelä-Lapissa lumi luikertaa ja taputtelee männyn kylkeä,
koivikko vielä ennen Oulua kikattaa
ilma kiertäen runkojen ympäri
maassa paikallaan moni eväskolo, eläinpesä
joista minä menen ohi vauhdilla, ja kun olen mennyt
hiipii kuparinruskea vesi sulakohtiin liueten niissä kohdissa metsää,
joissa ei tarvo muu kuin raidemies ja joissa maan ylpeys on poikki.
Oulaisissa asunnot nöyrän matalia
ja uimahalli kainalonsa alla piilossa.
Postiauto katoaa nurkan taa
lumipaakut ujoiksi sulaneet
Kupéessa voileipä ja mehuasema, hankala asento, syvä torkku
eteinen hiljenee ja sulkee silmänsä
nuori nainen ja kuitukangaskassi ja hänellä 56 turkoosia istuinta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti