Liimasta kastuneina huulet
hamusivat harjattua metallia,
uutta ovenkahvaa ja häikäisevää ruuvia.

"Turhan nieleksijä, syöt ilmaa.
Halkaistu pimeäpää."
"Nurja. Vetäisit yöltä lakanat alta.
Älä anna sen määräillä ja pistää.
Tökkimään tikkuja kukkakamiinaan."

Olen lämpöä vailla,
talon ilma kiertää nopeasti kuin Kuu,
lammet
juovuksissa

Käännöspaloja ja rock'n'rollia

I've got a terrible hangover
from nights out with comrade
convexed twitch guttered from fevered trips
kicking idly the viola, a violin that has gained weight

(from Wretched conditions I: Suppurated psyche,
translation by Ville-Juhani Sutinen)

Jostakin muustakin minun piti Sinua muistuttaa,
mutten nyt muista. Yritän muistaa,
mitä piti muistuttaa, jos muistan.

(Dad)

MEMO on syntynyt!

RunoMemo on ollut hiljaa jo pitkään, mutta nyt pamahtaa: Memo on loikannut maailmaan ja markkinoille.
Memo (Ankkuri, 2007) on teos, jossa kuvat ja runot yhdistyvät. Kirjan runoissa kielellä leikitellään hyvin kuvallisesti, ja kuvateoksissa kokeillaan kuvarunon rajoja.

Tilaa omasi seuraamalla linkkiä www.lulu.com/ankkuri ja tule kanssani juhlimaan tehtyä työtä Juttutupaan, Säästöpankinranta 6, Helsinki 12.9. kello 18 lähtien. Ota kaverit mukaan ja parveile Parviaisen seuraan!

---

The blog has been silent for a while, but now it's time to party: the book Memo is ready and rocking, and released to the market!
Memo (Ankkuri, 2007, Finland) is a book that combines images and poetry. The boundaries of visual poetry are also being touched.

Order your copy at www.lulu.com/ankkuri and come join me to celebrate at Juttutupa, Säästöpankinranta 6, Helsinki at 12.9. 6 pm. Take your friends with you and join the crowd!


Love,
illuusia

Helsinki-satu 17: kullanhohtoinen valtaputous harteillasi

olen rakkaudesta sairas,
sitonut tukkani pisimmän haivenen
mannerheimin jalustaan kesken laukan
villin hevosportin maahan tuon aseman taakse
raitiolinjalla värisin innosta odottaen maamutkaa
sinne saapuessa näen talosi ja parvekkeen
jolla minua on huhuiltu
öisin muut matelivat, mutta me juoksimme
oopiuminpehmein askelin voitosta voittoon ilman vaatteita
käsi herpoaa, kun yritän keskeyttää tupakansoiton
on kivivälinen olo, viiruja kämmenissä, sataa
on helle, kuuma, paksuja eilisen muistikuvia tulee nippu
töytäillen alas selkään ja kylkeen enkä enää tunnista
katulasin muotokuvaa ohi juoksevasta: katso sinua
se kipittää tihein askelin ja koreissa vaatteissa pois kotoa
kymppi vie minut harhaan helpommin kuin kolmonen,
reitti on tuttu,
halkean keskeltä taas
ja untuvoin nauruun keskelle mennyttä tilaa

Helsinki-satu 15: Keskustassa myöhään illalla

Ihmiset, menkää pois.
Makaan kissana villalla
vallalla katseinen omena
olen kodaton
olen olen pilkullinen.
Kenessäkään ei ole raitaa,
mereltä tulee inha seuraaja
ruskea paita, harmaat housut
epätoivoinen katse,
onko hän hullu?
Pakenen Bulevardia pitkin
ja ihmettelen, miksi edes tulin
tänne risteyksiin, joissa kiinteä
epätoivon ja vimman sekoittama
himo ja villeys tekevät tuttuutta toisiinsa.
Bulevardi on vihreä
askelet generoivat lisää hikeä selän uraan
ruskeapaitainen seuraa, kadotan hänet Annalla
valkoinen asu, punainen huivi
epätoivoinen katse,
olenko hullu?
Olen kodaton
olen olen raidallinen.
Seuraan inhaa kotaa
nukkumaan sohvalle
ja annan lakanoiden puristua sohvatyynyjen väliin.
Hikeni väijyy terävien ryppyjen laskoksissa.

Helsinki-satu 16: Kina Pietarilla

Mileus heittää minua keisarinnöyhdällä.
Olen kapinassa.
Olen koukussa,
kinasteleva, harmaannun kai aikaisin
järkytän nyppimällä päivällispöydässä
lamppu käy pois ja päältä
lentoaseman ihmishihnaa matkien
olen kyvytön tasaiseen konerytmiin
lauon suustani keittiövälineet
niin että ne loiskuttavat saippuaveden
hameen etumukselle pilkkuina

Nyt tämän kerran ota kiinni
leukaluistasi, väännä ne auki
ja puhu

Takanurkan puupajaan menee asiakas,
pajan paku ajaa pihaan takaperin.
Rento ja juro liikuksivat pihan poikki
viileänä pysyttelevä, tumma perhe
mansikkalapsineen lähtee aamuisin tila-autolla.
Kaikki käy niin kuin ennenkin,
ja kissa pudottautuu päiväuneen
jossa mansikasta tulee hiirenlämpöinen
lehti puhkeaa kukkimaan kesäkuussa
vihreä sanoo: Olen keltainen
ja sovinto on samanlainen kuin kaksi eripituista
hölkkääjää Hernesaaren kärjessä tuulen hiostamina

Helsinki-satu 14: Likinäköisen sentimentaalinen hetki

Kerro, missä on julki
missä on kerrostalo,
joka juoksee väliämme
postimies
poltettu lähetti

Onko väärin sanoa nyt,
että rakastan sua
kukkurainen sisäpihan yläseinä
viskoo rappahiutaleita
hiusrajaan kertyy jää

Hiekkapyryssä purjevene
akseliltaan epäsuorassa
likennevalon ukkeli hihittää
kappale seepraa makaa maassa
yli kävellen pääsee
aamupäivään, joka noustessani
laittoi päähän pahvilaatikon
köytti selkään kansion

Helsinki-satu 13: Skatta-kävely

Etänä voi kuljeskella missä vain.

Laskun kirjoittaminen,
sanoo Aleksanterinkadulla lentävä työläinen
on kivaa
kuvaa sitä tunnetta
kun auto ajaa ylitsesi tulevaisuudessa

Skatta ynähtää eikä reagoi
Lemminkäinen räkii
narskuvaa katukiveä niin,
että illalla se on levinnyt hiusrajaan
korvaan
kuulen yhä äänen ja haistan takin
joka on varmaan nuhrannut lehmää
samalla, kun moottoripursi ampaisee ohi
hana osoittaa rantaan ja väylä on missä-vain
yksinpenkit nojaavat katumukseen
siili jää tohveliin
suuni jää auki, odotan seuraavaa sanaa
sinne menee patonki
maan hohka on jäänyt siitä,
kun pohjoisraja nyykähti nukuksiin näille main
hiusrajaan ylettyy punainen auringonvalon valta.

Helsinki-satu 12: Turhamainen rahti Kampista

Kurkulla painaa nikotiinipurukumi.
Kiikkerä kamelikuormani lipuu
Mannerheimin valtavirtaa
hi – das
liukuu, ei putoa,
huojuu, ei kaadu

Erottajalla joku antaa myötäisen katseen.
Pikku-Roballa kuorma nytkähtää.
Bob'sin kohdalla soitan apua ja jatkan yksin.

Korkeavuori vetäisee mukulansa pyörän alta
ja kolme laatikkoa hepeniä
iskeytyy yhtä aikaa maahan.
Rouva auttaa.
Seuraavan metrin aikana
mukula pettää taas
ja Japani auttaa.
Olen naku ja puuvillaan nakuni yllä
on imeytynyt vaikean elämän hiki.
Viulujen yhteislaulu leikkaa halki.
Itkulle ei ole sijaa,
mutta näin ei voi elää.

Tehtaankatua sahaa ratikan vihreä sävel.
Apteekin kulmalla huokaisen
koirat vipisevät
tuuli on kylmä ja lämmin,
kulmakauppa
autosuha
koti
a
vain
huh

Helsinki-satu 11: Minä tiskaan

Peltikippo nojaa couscousiin
pistävänhajuinen saippua taivaaseen
Turo kuoli
Töölö veti mahallaan ruusuröyhelön maahan

Ovesta on vapaata neljä metriä
sade tuoksuu ja Jeff Buckley
rap, Rollo, kuume saattaa nousta
punainen kaapinovi palaa

Teen rauhallisen pinon
Hesari on auki vasta nyt, 21:30
Jäätelö liian makeaa
tiskit ihan normaalia
sylissä tavallisia roiskeita

Helsinki-satu 10: Mileus tiskaa

Pomodorokuppi tyhjenee
purkissa lilluu sormi.
Neljän voimin levitelty teemakippo
ohjailee ilmeen vaakaan.
Mileus tiskaa ja laittaa nappuloita.

Minulla on viisi kukkaroa
euroissa myös on viisi.
Ehdin päivän aikana kahteen kohteeseen
kuivatan maidon teräsreunaan
ja kamera laukoo.

Viides sivu lainetta kääntyy
Mileus puhdistaa pannua.
Työ ehdyttää
taiteilija istuu toisten äärellä.
Pihapoika on jäätelössään
vohvelissa asti.

Helsinki-satu 9: Vapaus istuu kesätuolilla

Harmaaksi huvenneet pihaistuimet
klassikkokasvoinen kituva kaunokki, nainen
tupakan nokassa yhden laidalla
Eestin purjeet vievät vielä minutkin,
kesä on matkalla tänne ja poistun
kulmakauppa, eläinlääkäri
kaikki niin pientä ja kalliissa supussa

Ullanlinna istuksii hiljaa, mietteet kaatuvat
kasasiksi kadun nurkkiin ja seinille
rapahattarana piirrellyt vappusiimat
viikontakaiset melskeet käsillään
kohottelevat Kaivopuiston haudasta
kottaraiset katsovat lapintiiroja
valkoposkihanhet katsovat veden pintaa
läike pinnassa katsoo syvälle minuun
kartiomallissa on rakennus tyylissään
ihmiset sen sisällä haljuja, varoihinsa liuenneita
ranteissaan pudonneet kellot
aika, joka kutittaa
tapaamisten ketjussa ilmalla ja huivilla
huivi kuristaa kaulalla, kolme
punainen
kultainen
musta
klassikkonaisen harhainen retki
viimeöinen päiväuniletku
se päättyy ajoin, muuttuu
on päiväkävelyn päättämisen aika

Helsinki-satu 8: Täällä ollaan

Aamulla kahdeksan kahdeksan
kirkas Lappiaamu työntää junan peiliin.
Tetris espresso auto suukot
halaan halaavat
jäähyvä hyvät jää

Nelostie heräilee
poromerkki hyrähtää
moottori napsauttaa
nimettömän kämmeneen
Asemat ovat niitä,
joilla vessat ja käsipyyhkeet
sylkevät itse paperinsa

Minä ja kissa
tetrispakkaus ja ystäväni Mileus
Käännämme kaikki katseen takapeiliin
katsoo Polaroid

Kello mataa ympäri
rystyt kuivavat, nauravat
vartissa menee sata km
meille päin

Helsinki-satu 7: Pakkaan

Maan päällä on pilkkusato
lehtikuoppa jäänyt tekemättä

Jano nielee kaksi mukia kerralla
vapina muistaa yhden kerrallaan
harmaasti on hiirenlehtien vuoro
pian

Puistelen räikeitä villariepuja
käsissä kihelmöi toisen atopia
Tummanruskeat täplät pienen naisen kasvoissa
kääntyvät alakuloon

Halaa vielä
ei, lähden salaa
kenkiä jää pari paria
poltan vielä yhden

Helsinki-satu 6: Pyöräilen vielä Rovaniemellä

Minä pyöräilen vetäen perässäni
minua nuorta
lasikatseista miestä ja tukkaa
jonka takana käy vire
jonka vieressä on tilaa
jonka väri on arabia

Juon kannaksella sulavasta altaasta
jään sulaminen on tekeillä
pilkkijä on pingviinit
manner on kohdallaan

Piirrän kirjan ja kannessa seisoo kala
Kala ui ohipäin ja sivuuttaa
arabia nousee tikkaita
olet taudissa ja saippuoin:
ohi se menee!

Sinisellä pyörällä on enemmän vauhtia
kura kirjoittelee,
pikkukivet sammaltavat
Oma vauhtini hengähtää

Helsinki-satu 5: Männyn alla on ruskea matto, Tom puhuu elämästä

Jalat tarttuvat,
neulasessa hakaset
Tom Waits saapuu kiepauttaen harvan huivin
kurkkuni ympärille
hän on saavuttanut pisteen ennen minua
hän ei tahdo kuolla

Portaalla istun tupakalla
mieleni kutittaa tulevalla ruohoviheriällä
pikkupoika, sympatiaa
vuokra-auto vie katsastuksen satamafirmaan
mahdutan itseni tyhjään pahviin,
salakuljetan sisimmän paksuuteni
Rekka lähtee toukokuun alussa

Suurella näyttämöllä kevään alussa
painuvat grand pianon koskettimet itsekseen
pieni saramainen sammakko hyppää toistamiseen
näyttelijät tohisevat kuivassa keskiviikossa

Tom sanoo: Älä hosu,
mutta tee kaikki nyt
Tee housusi paikka
katseesi raudoitus
paina yksi mukulakivi kerrallaan
kesäsi jälki uuteen kaupunkiin
Niin on silmukkasi hiutaleina,
voit siirtää aamuhiekan
silmästä toiseen yhä uudelleen

Ja trumpetin sordino on kirkas
sääret ovat kauniimmat kuin kenelläkään koskaan
uhma on kadonnut
mereltä puhuri nappaa lakin,
huivin peittämä tukka särähtää vaaleudessaan
Minä olen viulu, tai grand piano
minulla on kaksi viimeistä repliikkiä:
to be held
in your arms

Helsinki-satu 4: Kulman kadussa on 20 senttiä

Työ kulkee Pietaria eteläkulmalle
Virgo-tie kohottaa pieleensä pienen hymyn
K-kaupan pikkuahtaassa kierähtelen
kolikot lattialla räpyttelevät
portti on minun
olen vailla kiirettä,
tutuksi käyvät epävarmat mukulakivet
sairaala mäen päällä risteissään
kasarmit rauhan aikana
punaovet
mittaa minusta sentti,
muuta se metriksi
tee minusta kilometri

Solu jakautuu
keuhko puhaltaa hellän kirkaisun
tamppaan kadun mattoa kaukaa
olen elämässä kaikenmaitoista elämää

Helsinki-satu 3: Jokainen katsoo kaukana olevaa viivaa, Rovaniemi on horisontin makuupiste

Vaaran viiva tekee liskon,
lohikäärmeen pää paistaa linkkitornia
me seisomme siinä
missä maa vaihtuu joen haaraksi
lumiukkojen taistelleet jäänteet levällään
jään sitkeä ritinä hohkaa kolmea vuotta

Huvikummussa paistaa päivin öin
yksinäisten kipeä seura,
malttamaton itsenäinen rakkaus
suusta toiseen matkusteleva teelasi
ei kaukana Venäjästä,
mistään
Odota kaksi hetkeä:
toisena nousee hapan hiki
toisena putoaa yltäsi vuoden nahka
poiskaipuun raapima kuiva nahka
punapisteille revennyt ajatus

Männystä näkyy hapan kuori
sen alla vaalea hiirenmatto
Maate tuonne
ylös heti, kun oksettaa
maa on kylmä ja pikku viilto tekee
taas yhden kipeän
monennen kylkiluun paikkaan

Helsinki-satu 2: Töissä teatterissa

ruoka maistuu salkolipulle
kaasu lyö kissaa seinään
nosturin naama on vino
pipon reunaan nähden
teatterissa työni on painon heittelyä
neljä kiloa vei osuessaan
hengen valomieheltä
– sain paikkani

palkka mairea, kaverit
hienoissa laatikoissa
viime kesästä

Helsinki-satu 1: Etsin työtä enkä tiedä missä elämäni on

Osa yksi: ullanlinnan hiljainen unimaa

Keltaisen talon sisäpihalla on harmaapolkuja
takaseinämällä seisovan oven takana keltaista toivoa
Huoneen katossa sylikkäin valkoiset ja mustat salmiakkiruudut
valosiivilöitä runsaasti
joku tahtoo, että monet pikku lamput
viipaloisivat varjonsa seitiksi seinälle

Kynnys hylkii aikuista maalia
on epävarman kesän helppo leija
Harmaa herpoaa näyttäen paljaan päälaen
juoksen
takaisin, taas juoksen



Osa kaksi: todellisuus pyrkii pesään

"Mikä sinun on?" kysyy pitkä, hoikka, hupparipukuinen.
Olen kipsissä.
Olen synapsi.
Mitä sanon hänelle? Sanonko, etten voi hyvin,
koska olen synapsi?
Kierrän ympärilleni hymyn ja se maistuu
happamelle maitokahville, siinä kasvaa jo levää.
Merimakkara kaatuu sivuttain.
En kykene avaamaan suutani, jotta nielustani näkyisi sielu.
Peitän pääni uusiin höyhentyynyihin, mutta herätessä
on asunto aivan tyhjä ja melankolia kaikuu ohituulessa
aivan liian lujaa
heeei



Osa kolme: makaan tuulessa

Kattilassa veden päällä valkoinen vaahto
katu imee jalkapohjiani
varvaskynsien välistä tihkuu verta kuin ruusunmarjoja
persoona varisee
kukkatyyny
On kadottava, mutta maantiede ei siunaa lähteviä
persoonia

Puistokalliolla kolmijalkainen tuoli manaa jalkaa kuopassa
lähettyvillä istuvat nostavat pienen
On pakko kirjoittaa seinille mistä ei puhuta:
eilen meni ysi-nolla
vai yhdeksänkymmentä euroa
vai Juttutupa
vai etkö tiedä missä se on?
Sieltä sain joskus lämpimän viestin,
jossa rakkojani peiteltiin harsulla
harsu on syöjän kaalimaassa, jonne pyydän päästä
ilma puhaltaa yltäni paljon irtonaista
on liikuttava ilman yllä, kerroksiin

Fly with me

Take the eyes to the zero window.
Loop is what we'll make
jamming the sky with the freeze
how is it,
do you see,
campbells were part of history
Kleinbus hosted a signmaker
mark is a badge
fireflies a flash
yes, indeed I know you
the stockhouse
gossip free salutes
originality and normal sighs
we get stuck every day
seeking a rhythm
calling it waste
fireflies door
hi-hats poor melt
nose stretches

She says

I'm stranded
wide awake
White hair surrounds
the face of a girl I like
she stays and calms
she wipes grunts
she breathes the room
hello, she says
frowns crumbs fifi dogs
classes where we stayed
together we are many
her tide is a tide
she says, men
she says, are no
she says good
Wide awake
eyeball awake
I'll fall back
I don't know when
crumbs under
fish under
the globe under
itself

Poet of Maybe

Dedication to maybe a poet
led to a lover maybe
Not-knowing is closer
to maybe a heavy carrier
green-sided structuror

Sleep is lean
heavy is a hem and a bloom
Distinct is edgy
preferitions
Carrier bound close to maybe

Maalismatka

Näin on!
Katuvalon hiessä on pyörre, jonka laitaa pyörii kivisiru
kaipaus kiertoilmaan
pullan maku
kookos
kaneli keitossa.
Olen liikaa
silmiesi uuni polttaa kukintoryppyjä
sierainteni ja silmäkulmieni väliselle radalle

Huomenna nukun junan ahtaalla säämiskäsijalla
kurkistelen vieripenkin matkustajien yksityisyyteen
kalkatan väsynyttä naurua Helsingistä,
Kappelista
Ruskeasuon lammikoista, raide vitosesta
On kaksikymmentä, joita kaipaan
nuuhkin veturin pölyä ennen vaunuun nousua
olen tila, keppi, matematiikka
saa viedä tarkka sydän kiepin tehtyään
loputkin keuhkojeni rakkuloilla
istuvista enkelisiipisistä liskokaloista
happivaloista
kuskaa nainen ratasta, huuto soi
lapsen punainen kita
muuntuva kielen värinä
palaa ympyrässä taas alkuun:
Äeetiii…

Minnattarella on sininen tukka.
Missukat vikisevät
korvallisella oleva rupi on puhelimen nappi
aamulla kaadan piimää
lautasessa on kuivunut kitekat,
saan puskun sääreen
myöntävä kurina
aih, ottakaa tämä kahvikuppi,
se on liian kuuma
vielä hiukan katson tuonne sisään
pikkuisen nukahdan ja sinä suutelet
jatkoaika jääkiekko teevee sulki
kakluunin reliefit, muurlalaiset esineet, rivous ja sen loppu
olen yhtäkkiä ilman vientiä, ovat minut unohtaneet
Missä olen?

Äiti ajaa viereeni kadulle yönvärisellä leijona-autolla.
Sen katosta näkyy taivas ja kaukaiset katkelmat
varasävelsoittosarja
mietelmät hänen mielessään ovat kitara
kulkunen nikkaa silmää
palmikkoniskainen mies kiinnitti katseensa ylähuuleeni
nyt olen autossa,
ilma ympäröi kainaloni lämmöllään
täällä on jo kevät, vaalit, rakas
raikas sekoittuu tunkkaiseen
ajo on sekoittamatonta
Päijänne
leivinuunin kyljessä sanotaan lämpöä
keltatulppaanit levittelevät käsiään ja sanovat:
ai jai jai,
on helppoa
helposti minä sinuun tartun ja päästän irti kuin kauluksen
tekojärven
silmukkanyörin
älykkyyden siunaaman
masentuneet
lisääntymisen
kummalliset ilmaukset, joilla läheiset mainitsevat kiintymyksensä
Siellä välähtelee
valokaaret väittelevät ja ihmiselimistö on huojuvan heikko
kyljellä moni käsi toivoo lempeyttä
impalan jalat roikkuvat dokumentissa
olen niinkuin kotimatkalla oleva taite sivussa

Syntyneitä: uusi impro-blogi!

Osoitteessa http://improvmemo.blogspot.com on Pessi Parviaisen uusi musiikki/ääni-improvisaatioita esittelevä blogi. Tervemenoa! Mullistakaa ajatuksenne musiikista.
A newborn blog presenting musical and sonic improvisations by artist Pessi Parviainen: http://improvmemo.blogspot.com. Waytogo!

Maalisfragmentteja

Yksipuoliset viestit painavat peukaloa

on ikävä lemmikkiä

antakaa kestävä halaus, joka loppuu vasta 20 metriä kotiovelta

voin huonosti ohimoissani maalisvalon kaipauksen koverrus

En tahdo seurakseni muita kuin hänet, jolla on kohdallani kainalo

luita pakottaa

väliosaston nainen istuu rauhallisena junan liukuessa

kuinka vältän sydänsäryn

yhä rakastunut, tehdas rykeltää

En ehtinyt katsoa: joku vilahti laiturilla

3000

3000. kävijä kävi 27.2. Hän tuli Vaasasta etsittyään blogilistalta blogeja luokituksella kuvataide.
Anonyymin kävijän kunniaksi kaadan tämänkertaisen kossuvissyn Vaasan kohdalle GT-kartan nuhjaksi kuluneen taitoksen nurkkaan.

Psykiatrin soitto

Kakku peilaa kämmenestäni
menneen kuopan ahdistus
on sama kuin loppuvan talven nykäys
jaettu kaksoiskierre
puolivälissään huomaamaton lipsahdus.
Käytöksessä on turkkisia langanpätkiä
on maa jonoksi asti toisen tarpeessa,
tukimme korvanapeilla makaroonisiivilän reikäseulan
ei se soita
pitää mieluummin kahvin
vahaliinahuoneen
12:40
ei soittoa
päässä on lunta
kuussa on lunta
alhaalla kadulla kaksi naista riisuu
keinuen nauraen

Olen eri kaupunki
olen mustalaisten paraadi
hurmurien rinta
kukkuvien kuiva silmä

Punainen aamutakki

Miksi syön niin paljon,
miksi tuijottaa kiivi minua aueten häälyvistä silmistään
ja karvat uppoavat haamuina hedelmien aaltoon
On päivä, aamu, sunnuntai, vanha torstai,
mutta mistä tämä autius,
valtavat joen pyörteet
joissa ihmismassan kasvot hymyievät surullisina
Kavala salaman kaltainen valo työstää seinästä muruja
hienot metallikaiteet ympäröivät vettä valuvia räystäitä
rahasetelit valmistavat kunnon seppeleitä.
Seison peilillä kuin pölymuru
aamutakkini liepeessä on punaista,
reiteni kohdalla verkkarissa on punaista
nenäni pudottelee tristessaa ja pilkuttaa vettä punaiseksi
pysähtynyt salamavalo piirtää hartiat,
joiden varassa jaksan kannatella kevyitä kehoja
Ne ovat hitunen, pikku pala, miukuva poikanen
olen tarpeeksi vahva pudottamaan heidät ovillaan
valmiina ryömimään puuvillaan
Katselen likaraitaa, on ambulanssin mahdollisuus
aina se on
aina pitkä traktorinura kulmakarvojen välissä
jossain junaratojen varrella, kilometrien päässä vaalea talo
jonka karmit ovat moreeni
seinien alareunassa homeen arvet
kuitenkin väsymättä nuokkuu hanhi,
on haikara-taru jo jäänyt lapselliseksi
Lapset olivat rakkaudesta, surumuru keitto lämpimästä
kitarasta löydän joskus sen pakoilevan viiveen
on lämmöstä hukkaa, öljy pääsi melkein loppumaan
järjetöntä pitää vetoisia huoneita
järjetöntä kuin vesikiduttava elämä
kierivä, uskollinen jyränpyörä

Naisen suussa

D-sade on se, joka turvottaa yläluomen ja samalla syytää
keitoksen juurruttavan onnentunteen poskiluun taa
hoitola seisoo mäellä, sirkutus alkaa ensi kuussa
kaiholla viemme mokkasaappaat kapeina alas.
Miksi on viimassa helppo saada ilmaa,
on kuin vastaantulijat kävelisivät suusta sisään
ja nielussa astelisivat sanojeni päälle ja sitten
sieltä purkautuisi se Haloo, jota odotan
heille voisin antaa mikä tuntemattomille kuuluu
tervehdyksen, kädenpuristuksen, otsani näkemisen
ja kotiinsa nuo palaisivat nauraen ja tieten
jotain esiajassaan harppovan naisen hangista
hänen helakan kitansa läpi päästämistä terävistä paloista
limasta ja syljen liimasta, joka sitoo jaloistaan heidätkin yhteen

Mutta he lähtivät, ennen kuin tuli pimeä
ja huulet tavoittelivat turhaan toisiaan
Alhaalta nousi afrikkamainen henkäys
kaksi tuupertui, yhden käteen putosi niskakala
Viiden ryhmä rynnisti kohahtaen kielen nypyiltä ponnistellen
ja sana loppui niin myöhään, että sininen muuttui jo mustaksi

Aasiamielet

Nansing sanoo: pyh. Se on vihainen tuuli,
tulee Kiinan kartalta ja luulee itsensä tytöksi,
mutta horjuu liejun peittämillä satamapilareilla
ja kiinnittää kattolampun väärin.
Tavarantoimittajalle sattui viivästys,
oli viimeinen tammikuuta, kaksi viikkoa etuajassa
toimistoon saapunut pakkaus unohdettiin
ja sisältyneet elintarvikkeet pilaantuivat.
Saaja, se oikea tyttö, kuori homeen
levitti kasvonsa onneen ja naurahteli hyvän aikaa
kakovasti, heleästi, hallitsematta.
Rakastetun kuu-unelmat käyvät tosiksi päivä toisensa jälkeen.
Pjöngjang: hänen kauniiden olkavarsiensa sivuille
oli tullut millimetri lisää, naisen sulava pyöreä,
kummastelematta ja hissuksiin.
Nauru nousi ylemmäs
haukahteli avoimesta suun profiilista itsetietoisena
ja hiljaisuudella oli tilaa leukojen välissä
oudosti ja uudella tavalla iloiten.
Rappauksen kukkaset rasahtelevat alas.
Macaossa sataa: kaksitoista koulukaveria on kuollut
yksi palasi juuri tunkkaisena, mutta elävänä
ja rannan vesi on kovin sekaisin
meduusoita ja salamanderin tapaisia matelijoita
ja kaukaa tulee vene sekä akvaario.
Portugalia puhuvat ennen valloituksesta kärsineet
sekalaisissa oloissa varttuneet
joiden taidot ovat moninkertaiset meihin verrattuna
punavihervä ranta
mullansekainen tiilimaa
keltaiset joukot
fööni mereltä, jolle katoaa laiva toisensa jälkeen
pisara suolan omistamaa suurta vesirajaa

Laivat tulevat

Kun käsi kiipeilee pitkin kylkeä
ulkona aurinko huutaa reikiä
lumikiteistä savuiseen kristalli-ilmaan
peitot myhäävät päällekkäin,
kaksi vartaloa hymyilee
jalka rakentaa kiepin toisen ympärille
Ohiajava auto herättää lasisumun
vasten kohti ampuvaa helmikuun valoa

Liian usein katkeaa sormen nivel
kohdassa, jossa peukalo puristaa olkavartta
määrätietoisesti yhdessä muiden sormien kanssa
nyt olemme komeetta, eläinpari
iholla kihelmöi karun sängen nauru,
tummasta silmästä herää koivun runko
joka kiertyy oksien ympärille kuin kylmissään,
on vakaa päivä

satamakaupungin mies levittää poskensa
ja paljastaa valkoisen hammasrivin
laivojaan pesii Porto
aurinko ja valtavat amaryllikset huudahtelevat
rivissä astuen
kulmia piirtäen
ovat villit, pidättelevät riemastustaan
purevat kaulaan kukkasipulin talvehtimaan
on sunnuntai ja ohiajava auto avaa silmät
kuin juomalasin läpi värjöttelevä sumukide

On kylmä ja lattia nostaa polviin asti väristyksen,
hänen viileä äänensä kattaa lasiohutta pöytään.
Kesästä on puoli vuotta ja uuteen vielä kolme
metriä lunta on kerrostunut muuttotarina
jonka aikana aine hiipii hermojen väliin kaataen
lasit täyteen sanoja vailla

Hangessa

Kuljin yliopiston roskakatoksen ohi,
hänestä tuli tarjotin,
pulkka.
Mietelmä paisui heinäpaalin kokoon minuutissa
sinä aikana ehdin nähdä riippulukon,
ritiläovet,
paperikeräimeen salvatun miehen.
Yliopistolla tuuli vääntelehtii,
niistäjät sutivat aulassa
lehti pyörittää tietoa ja seisovaa ilmaa
kriitikko juoksee ja kokki liukastuu kahvion heiluriovella.
Kulje paljastamatta itseäsi,
niele paperi, jolla kutitat salaisella himolla opponenttia.
Maassa varistuvat jo pysähtyneet männyn hiput.
Sydämeltään tiili
ahtautuu ulos arkkitehdin seinästä
soi Hector
sadat leikkivät matkalla kioskille ja salaatille
on talvi ja pakkanen kirskuttaa hampaitamme,
emme välitä: on yhteishenki ja Jallua
kaappaamme mielivalloin käsikynkän jostain läheltä
hanki vetää lämpimät kehomme luokseen
yht'äkkiä meitä on enää kaksi
me suutelemme ja hänen poskessaan oleva hymykuoppa muuttuu
islantilähteeksi,
hän seuraa minua vessan ovelle ja kuuntelee
valot kiusaavat ja häikäisee
kurjella nostettiin ihan äsken viereiseen koppiin diabeetikko
Olemme zoossa, kainous väistyy hiljaa
katsomme välillä niittivöitä ja keikkupeppuja
ja oluemme ovat kitkerät
Takkini hymyilee, kun askel pideten olemme juoksuvauhdissa
tähdetkään eivät ehdi huomata meitä,
nenän matalimmasta kohdasta naputtaa väsymys,
se on lumihiutale, korko, tupakan hajun rulla
ja sitten minä nukahdan
hangen pituuteen

<3 2 KK

Mintakan alla

Paljo nostelee hämmennystä lumikertojen välissä loikkiessamme
juotan rommin, henki höyryää
laavu kiertyy jalkoihimme

Mintaka katsoo Orionin vyöstä syvälle kirkon ohi nuotion kipunaan
Kaksosten tähdistö on kaksi etäältä toisiaan katselevaa,
pölkyn tavoin vaa'assa
Jättiläiset reunustavat tätä kaikkea
isosta tulee vielä supernova

Keskitalven amarillo

Kappaleen pianoraita vie vähän vasemmalle,
siellä ovat vaalean maiseman kirpeä huuru,
kuivan hengitettävä hymyn aihio.
Oho, nyt puna vilkahtaa kuusessa!
Vaaran hattu nostelee myhäillen kylmää amarilloa.
Vien taittotuolin rantaan
silta jylisee
on lauantai, maasto viheltelee.
Moottorikelkkailijalta kysytään jotain
sauvan heilautuksella.
Hänkin palaa amarilloon,
ajaa tukka niin nautinnolla hulmuten.

Amarillo, älä painu.
Klapit on loppu ja iho kuivuu.
Tein pesän tuohon kissarullan viereen,
en enää nuku.
Silmät auki maasto värähtelee
aalloissa on ien pysähdys
tie huokailee
miettii kumpare
juuri silloin nousen

Luuvalo

Olet luuvaloinen,
mielellä kieriskelty.
Hackminnan kahvassa on valkoista.

Laamanni, pyörätön vehicle
kalloton pääajattelija hirnuu
Ahneuksissaan räätäli tekee kaksi mekkoa

Draamanni tanssahtelee, kun katselen
herkullinen pitsi röyhyttää ilman
Vedän henkeä, ja juotu palaa nielua takaisin

juopa
vihreä vilkaisu
sataa niin, että ilma täyttyy

Mikset rehvastelisi
olen vierelläsi kuin satanen uustalo
Olet ilmapää, lumesta kieritty
ja minulla tyhjäinen kolo käsien välissä

Koputus

Taas aamuyö.
Laikka pyörittää hissuksiin tuskaansa ylläni.
Maateolo, tupakantunkkainen iho
rombi tökkii sisälläni villaisten sukkien
kipua viileään makuusijaan.

Oli nuolia tummassa silmässä,
uloskäyntejä osoittavia vihreitä ohjaimia.
Laatokka on pienempi kuin se katosta valaiseva
hankala pyry.

Heijaavat kädet näyttivät typeriltä,
vielä aamulla sen muistan:
pudotin viileän epätunteen lasin läpi ulos pakkaseen.
Ei meille aina pääse:
durumia, kätkettyä arabiaa ovat sellini verhot.
Saa suutelo olla toisen kukinto.

UVW. t-kirjainten hautausmaalle laskeutuu pilkkujen pyörteinen pyry.

Omakuva joessa

Palmikko, nurminainen, lapsi-itku, syvävesi.
Kaikki turhan laakeaa
romantiikalla ruokittu metsäsika, paisti
josta puuttuu raato

Sellainen oli pihani tänään,
saanut sulaa niellyksi
korvan etuihoa rokolle
harmahtuneen härmän notkoa nousulle
yläkertaista kohti.

Asun kappelissa
klassisessa hautarakennelmassa pyöreine vintteineen
jokilaivan ruumassa
teatterin kuiskauskopin kolossa
kitaran epävireeseen kurkottavan neloskielen alla
Mieheni on joustoresorinen kapteeni
köyrykyömyinen uhma
Sikstus hörähtelee

Kirjoitankin kieroja.
Joisin mettä 24/7.
Kärsin uudesta puheesta, typeristä nokkeluuksista
olen kaikkialla, kaikki, kaikille
oma kukkani Kemijoesta hymyilee

Kuski

Parin viime päivän kuurot muurasivat pihasta kakun.
Lapiotyö nostaa selästä lappihajuisen hien.
Virastotalon kupeelle parkkeeraa väritön Mazda tai Nissan
kuski halaa
ovella on molemmilla väinönmaku
Kuinka on lämmin nahkatakki nollakelin noustessa
plyysisohvalla puhuttiin pelkkää puppua
Diktaattorin lentäjän kissa on itsekin diktaattori,
kuljettaja kertoo
emäntä kumartelee ja sijaa sille vuoteita kuin palvelija.

Kivi oli kolmessa viikossa kerännyt paljon kylmää
sen hohka on ylpeä ja isoluinen
Alkava viikko häpeilee pimeässä vaatteitaan
kalseassa huoneistossa kiertyy kissa kupeen kuoppaan
kuin kainaloinen pulu

two poems on the way to Groningen

1

wind is horny
wants babies
tears off
mimicry

cry

subwind
stepbabies
curly legwarmers
run down
and reveal
the windlegs



2

as they go
an early transport
nuns past
while, please go
moment run
motor on
creeping until
and a bun
close the Exit
for you go

Jag är ok

Lika dröm
oskadat.
Naken och precis.
Mariella dansar
hjärtliga figurativ
näsresa börjar amperstuga
Låt mig handla
låt festen slå
Slut med nakna Mariellan
tro i hållösa ansikten,
oskadat

Yhä ahtaassa asunnossa

Leimaan päivän alkuun.
Tiskivesi haalea
juuret hamuavat parketin sauman tiukkaa
nopealauluinen Laura
Rickie Lee Jones ja äänen hämeä tuttuus
pieni söpö kierros hymyä duurisoinnun vatsassa

Kaihdin pysyy maate
sedimentit kikkuralla kirjoittaen veistetyt papiljotit
mestarin keitto alkoi eilisen, tänään
teepannu nauraa ja keveä satelu nappaa syliin kuin isi

Ahtaassa asunnossa

WC:ssä teen lentokoneen harppauksia metrissä
seinästä päähäni lyö lämpöhylly.
Casio romahtaa, kun kuljen ohi.

Cd-massa
väijyy, ja kuulemma kuorsaan.
Minuutista tulee kokonainen vuorokausi
ja
käsissä hipelöityy stressilelu,
toimittajan rannelelu.
Huivi nukkaantuu,
pikku söpö kyynel valahtaa yösoitosta,
päivä ja vuosi alkavat yhtä aikaa myöhään
vitkastellen suljetaan goudapakkaus ja ovi
lounasaika on nyt, kuudelta.

Thanks, KK
:)